tiistai 11. heinäkuuta 2017

Mietteitä mielenosoituksista ja niiden uutisoinnista

Viime vuodet ovat olleet täynnä mielenosoituksia. Pridet, joukkovoimat ja viimeisimpänä G20-protestit on marssittu. Yksi ärsyttävimmistä uutisoinnin muodoista on mielenosoitusuutisointi, jota lukemalla jää tunne, että uutisoijien omat asenteet jylläävät ja teoria taustalla on enempi vähempi hukassa.

Olen monesti tänä vuonna ajatellut tarttua aiheeseen, mutta lopulta jättänyt kommentin kirjoittamatta, usein ajatellen, että olenhan minä vain harrastelija aihepiiriin tutustumisen tiimoilta. Nyt G20-uutisoinnin jälkeen tuntuu siltä, etten jaksa olla hiljaa. Keskeiset teemat kirjoituksessani ovat 'musta blokki', ääri-liite, uutiskynnys ja näkökulmat. Yritän jakaa kirjoituksen selkeisiin jaksoihin.

Ihan heti alkuun mainitsen, että en kannata väkivaltaa missään muodossa. Irtisanoudun myös sabotaasin kannattajajoukoista. Tämän tekstin tarkoituksena ei ole puolustella Hampurin tapahtumia, vaan tarjota näkökulmia vallalla olevaan uutisointiin.

Miten G20:nen protestimielenosoituksista on uutisoitu?

G20 on ollut siinä mielessä tavallisesta mielenosoitusuutisoinnista kiinnostavasti poikkeava, että varsin moni media on tarttunut aiheeseen. Politiikaltaan eri näkemyksiä edustavat mediat ovat huomioineet tapahtumista hyvin eri asiat. Kuvia ja videoita katsoessa on ihan kiinni kuvakulmasta ja tilanteesta, näyttääkö siltä, että poliisit vai mielenosoittajat ovat aloittaneet hyökkäyksen.

Itse kokousuutisointi on jäänyt mielenosoitusten varjoon. Edelleenkään minulle ei ole täysin selvää, mitä kokouksessa päätettiin. Se ainakin selvisi, että juuri mitään päätöksiä ei tehty, vaan ennemmin yritettiin hieroa sopua. Yhdysvaltojen johto ei suostu joustamaan ilmastoajattelustaan muiden pitäessä kiinni Pariisin ilmastosopimuksesta.

Mellakat ovat varsin mediaseksikkäitä. Hampurissa oli eri arvioiden mukaan 76000-200000 mielenosoittajaa, joista suurin osa oli liikkeellä rauhanomaisesti. Uutisoinnin vuoksi näyttää siltä, että Hampurissa ei olisi mitään muuta ollutkaan kuin mellakoita. Jo ihan järjellä ajatellen voi päätellä, että pelkästään 76 000 ihmistä olisi laittanut koko kaupungin tuhkaksi, jos joka ikinen olisi alkanut mellakoida.

Uutisoinnissa on myös korostettu poliisinäkökulmaa ja anarkistien väkivaltaisuutta. Tartun näkökulmiin ja anarkismiin myöhemmin, mutta mielenosoitusten leimaaminen väkivaltaisiksi ei ole perusteltua. Maailman terveysjärjestön määritelmä väkivallasta on seuraava:

''Väkivalta on vallan tai ruumiillisen voiman tahallista käyttöä tai sillä uhkaamista, joka kohdistuu ihmiseen itseensä, toiseen ihmiseen tai ihmisryhmään tai yhteisöön ja joka johtaa tai joka voi hyvin todennäköisesti johtaa kuolemaan, ruumiillisen tai henkisen vamman syntymiseen, kehityksen häiriytymiseen tai perustarpeiden tyydyttymättä jäämiseen.''

Väkivallasta voi erottaa ainakin fyysisen, henkisen ja rakenteellisen väkivallan. Kaikki näistä kohdistuu ihmisiin. Rakenteellinen väkivalta viittaa siihen, kuinka yhteiskunnan rakenteet aiheuttavat pahoinvointia ja eriarvoisuutta. Auton tai ikkunan rikkominen ei ole väkivaltaa, vaan sabotaasia. Näiden ero olisi oleellista tiedostaa mielenosoituksista uutisoidessa.

Musta blokki

Varsinkin suurmielenosoituksissa on erilaisia blokkeja, joiden poliittisen toiminnan kärki ja toimintatavat ovat eri asioissa. Musta blokki liitetään usein anarkisteihin, mutta asia ei ole aivan niin yksinkertainen. Mustan blokin historian huomioiden blokin taktiikkana on sabotaasi, jota ei yleisesti vältellä. Mustassa blokissa marssii militanttien anarkistien lisäksi muun muassa heitä, jotka ilman poliittista aatetta haluavat mellakoida.

Anarkistien supistaminen mustiin blokkilaisiin on todellisuuden yksinkertaistamista. Yhtä lailla, ellei jopa enemmänkin, on anarkisteja, joiden toimintatavat ovat rauhanomaisia ja sabotaasia vältteleviä. He vain jäävät uutisoinnissa varjoon.

Anarkistit päätyvät uutisiin usein vain silloin, kun mielenosoituksen aikana on rikottu jotakin. Vuoden aikana marssitaan lukuisia anarkistisia mielenosoituksia ja mielenosoituksia, joissa on mukana anarkistinen blokki, muista anarkistisista tapahtumista puhumattakaan. Näistä suuri osa ei johda minkäänlaisiin järjestyshäiriöihin. Kuinka monta järjestyshäiriötä on ollut Suomen Pride-kulkueissa? Aivan, ei yhtään. Tiedoksi, Pridessa marssii anarkisteja. Joku varmaan vetää tälle väitteelleni vastaväitteen, mutta jos yhtään viitsii seurata mielenosoituksia, huomaa, että suuri osa mistään mielenosoituksista ei saa palstatilaa uutisista.

On myös yleisen ilmapiirin vaikutusta, että musta blokkilaisten mielenosoitukset kärjistyvät. Koska on tunnettua, että mellakointi on mahdollista, jopa ennemmin sääntö kuin poikkeus, poliisi suhtautuu erityisellä tarkkuudella. Poliisivastaisten militanttien ihmisten ja herkkinä olevien poliisien kohtaamisesta harvoin syntyy hyvää.

Kun sitten mielenosoitus on ohi ja lasinsirpaleita kaduilla, pääsevät mediat ja somettajat vauhtiin. Ymmärrettävässä sabotaasin vastaisuudessa sabotaasin kohteiden systemaattisuus unohtuu mainita, sitä ei edes suostuta näkemään. Kuvittelisi olevan ihan helposti nähtävillä, että sabotoidut kohteet ovat lähes poikkeuksetta suuryrityksiä ja kalliita merkkiautoja. Henkilökohtaisesti katson surullisena sitä, että toisten omaisuutta tuhotaan, mutta voin kuitenkin nähdä taustalla piilevän ajattelun. Tapa tuoda ajattelu esiin on vain pahasti pielessä. Sabotaasia vastustavat ihmiset harvoin antavat ymmärrystä toiminnalle. Olisi paljon moraalisempiakin tapoja vastustaa taloudellista eriarvoistumista ja vallan epätasaista jakaantumista.

Äärivassereita ja -oikeistoa

G20:nen yhteydessä moni oleellisempi asia on jäänyt jalkoihin kinastellessa siitä, saako ''äärivasemmistosta'' puhua äärivasemmistona, kun vasemmistolaiset niin hanakasti puhuvat äärioikeistosta. Myönnän, että termiä äärioikeisto on helppo käyttää, mutta pyrin aktiivisesti etsimään parempia ilmaisuja. Liitteenä ''ääri'' viittaa nimenomaan ääripäihin, ja jotta ääripäitä voisi olla olemassa, pitäisi olla olemassa myös jonkinlaisia janoja.

Lie kuitenkin selvää, että todellisuudessa janoja ei ole. Niiden avulla on ehkä helppo hahmottaa maailmaa rajallisella ihmisymmärryksellä, mutta samalla pitäisi ymmärtää yksinkertaistus. Ei ole mitään poliittisen ajattelun keskustaa, jonka ympärillä ovat ääriainekset.

Samalla ihmisten äärittely luo kuvaa jonkinlaisesta poliittisesta normista, johon ihmisen ajattelun olisi mahduttava. Ihmisillä on hirmuinen tarve määritellä normaaliutta, jonka ulkopuolelle asettuvat olisivat heti muka huonompia tai epäonnistuneempia ihmisiä.

Harvoin ihmiset löytävät poliittista ajatteluaan täysin vastaavaa ryhmittymää. Ihmisten käsityskyky ja järjestelmä kuitenkin vaativat ihmisten jaottelun kategorioihin, kuten tässä tapauksessa esimerkiksi vihreisiin ja anarkisteihin. Luomalla joidenkin ihmisten ajattelusta ''äärikategoria'' voidaan astetta helpommin syrjäyttää nämä ihmiset poliittisesta keskustelusta ja kauhistella uutisissa näiden ihmisten edesottamuksia, jotta ääriaineksen ulkopuolella ajattelevien ihmisten käsitys normaaliudestaan ja poliittisen ajattelunsa oikeellisuudesta voisi pysyä. Tällaisella median luomalla kuvalla voidaan myös suitsia ihmisten halua alkaa kyseenalaistaa vallitsevia järjestelmiä.

Lisähuomautuksena asiaan voisi myös mainita, että anarkisteista puhuminen yleisesti vasemmistolaisina on väärin. Terminä vasemmisto viittaa sosiaaliliberalismiin, sosiaalidemokratiaan, punavihreyteen (puoluepolitiikkaan) ja usein vahvan valtion merkityksen korostamiseen. Näihinhän anarkismi ei tukeudu. Anarkismi on myös varsin laaja käsite, jonka sisälle mahtuu lukuisia ajattelutapoja, joiden ainoa yhdistävä tekijä on valtiovastaisuus. Jos vasemmistolla viitataan arvoliberaaliuteen, termi voisi sopia joihinkin anarkisteihin, mutta ei silloinkaan kaikkiin.

Näkökulmat

Olenkin jo maininnut siitä, että rauhanomaiset mielenosoittajat jäivät uutisoinnissa alakynteen, kuten myös kokouksen tapahtumat. Mainitsin tämän lisäksi, että kuvakulma ja kuvan ottamisen paikka on vaikuttanut paljon siihen, miten tapahtumia niistä voi tulkita.

Mielenosoituksista on uutisoitu erityisesti loukkaantuneiden poliisien määrää. Loukkaantuneiden mielenosoittajien määrää en ole löytänyt mistään. Poliiseja on siis loukkaantunut, ja uutisoinnissa tämä on näytetty lähtökohtaisesti mielenosoittajien vikana. Myös loukkaantumissyyn mainitsematta jättäminen tukee sitä käsitystä, että mielenosoittajat ovat vahingoittaneet poliiseja, koska tämä on vallitseva käsitys. Mistään ei löydy tilastoja siitä, kuinka moni poliiseista on loukkaantunut mielenosoittajan toimesta, kuinka moni esimerkiksi siksi, että on vahingossa suihkuttanut kaasua itseensä tai kaatunut yrittäessään lähestyä mielenosoittajia (mikä tälle olisikaan oikea termi?). Näiden tilastojen esiin tuominen tekisi mielenosoitusuutisoinnista astetta vakavammin otettavaa ja läpinäkyvämpää.

Kun ihmiset ovat ottaneet tehtäväkseen kauhistella sabotaasia, mellakoita ja loukkaantumisia, on monesta uutisesta jätetty pois G20-kokouksen kriittinen tarkastelu. Mielenosoittajat näyttäytyvät helposti ilman syytä rettelöiviksi ja kokoustajat puhtoisiksi pyhimyksiksi. Osa mielenosoituksen vaikutuksista onkin helppo nähdä, mutta kokouksen pitkän aikavälin tapahtumia vastaavasti ei. Suurvaltojen johtajien tekemät päätökset ilmasto- ja talouspolitiikasta vaikuttavat monimutkaisten prosessien kautta niin lisääntyvään pakolaisuuteen, ruokapulaan kuin taloudelliseen eriarvoistumiseen ja syrjäytymiseen. Kokoustajien toimia ja päätöksiä on vaikeampi syyttää, sillä heidän päätöksistään seuranneet epäinhimilliset olot eivät ole yksiselitteisesti palautettavissa juuri siihen tiettyyn päätökseen tai kokoukseen. Tämän näkökulman esille tuominen olisi kuitenkin laadukkaan journalismin tehtävä.

Kun kaupungissa on anarkisti

Tällä tovin viimeinen jaksoni aiheesta käsittelee oikeutta mielenosoittamiseen ja kokoontumisvapauteen. Erityisesti yksi kommentointityyli jäi mieleeni. Sen ajattelutapa on jokseenkin kestämätön. Näissä kommenteissa väitettiin, että jos ihminen oli osoittamassa mieltään Hampurissa, tai ylipäätänsä missään, hän samalla tukee muitakin mielenosoituksia. Jos vastaavasti ei tue, pitäisi poistua paikalta.

Yllä mainitsemani blokit jo tekevät sen, että samassa kaupungissa samaan aikaan mielenosoittaminen ei tarkoita sitä, että jakaa jonkin toisen mielenosoituksen tai edes samassa kulkueessa marssivien arvot. Kymmenien tuhansien ihmisten on täydellisen mahdotonta jakaa samoja arvoja niin suhteessa mielenosoituksen aiheeseen, poliittisen toiminnan kärkeen kuin toimintatapaan. Se, että kaupungissa marssii myös militantti anarkisti tai militantti natsi tai kuka tahansa muu, jonka arvoja ja/tai toimintatapaa ei jaa, ei voi estää sitä, että muut saisivat osoittaa mieltään. Samalla ei välttämättä osoita tukea toiselle mielenosoitukselle - edes silloin kun yksi näistä mielenosoituksista äityy mellakoinniksi, eikä ole itse estämässä tapahtumaa.

Sitten kun näistä asioista uutisoidaan, pitäisi taustoittaa artikkeli ja katsoa kokonaiskuvaa ja asettaa tapahtumat niiden mittasuhteisiinsa.

sunnuntai 9. heinäkuuta 2017

Hon är verkligen ett mycket vackert lik (lukumaraton #2)


Kesän toinen lukumaraton on nyt osaltani suoritettu. Kärsin päänsärystä, kylmyydestä ja hieman ehti myös lämpöäkin nousta. Raskaan olotilan vuoksi pääosin nukuin, mutta tavoitteeni ylittää edellisen maratonin 14 sivua onnistui helposti.

Tänä kesänä olen kokeillut uudenlaista tapaa maratoonata, johon olen ollut varsin tyytyväinen. Olen tarttunut sellaisiin kirjoihin, joiden lukeminen on haastavaa ja vaatii paljon keskittymistä ja välitaukoilua. Näitä kaikkia lukumaratonilta löytyy. Ainakin nyt tällainen maratoonaaminen on sopinut minulle paremmin kuin se, että yrittäisin lukea mahdollisimman paljon sivuja. Keskittymisen vastapuolena on toki vähäinen sivumäärä.

Keräilin lukemisen ohessa erityisen vaikeat sanat suomennoksineen muistivihkoon myöhempää tarvetta varten. Ne voisin sitten joskus opiskella paremmin. Jonkin verran sain ylös myös erilaisia kuvakielisiä ilmauksia ja idiomeja.

Vaikka kuinka luen kirjoja ja muita tekstejä ruotsiksi, mikään ei ole ollut koskaan niin hengästyttävän vaikea kuin Wittkop. Aina ei edes pelkkä sanakirja tai synonyymipalvelu ole riittänyt, vaan on täytynyt tehdä pitkällisiä selvittelyjä ilmauksen merkityksestä. Toisaalta, mitä pidemmälle olen lukemisessa edistynyt, sitä helpommaksi se on käynyt. Alkuun meni pari tuntia pelkästään viiden sivun ymmärtämiseen, nyt olen tunnissa lukenut kaksikymmentä. Nopeutumisesta voin osin kiittää samoja sanoja toistelevaa tyyliä, kuten myös sitä, että onnistuin löytämään tavat, joilla merkitykset saa helposti selville. Ainakaan ennakoitavuudesta ei Nekrofilenia voi kuitenkaan syyttää. Joka sivulla yllätyn siitä, mihin juoni siirtyykään. Kyllä tämän selättää kolmessa viikossa, jonka jälkeen klassikkohaasteen postaukset julkaistaan.

Kun Wittkop osoittautui liian haasteelliseksi väsymyksen ohella, kuuntelin tovin Välskärin kertomuksia. Jaksoja on liki viisisataa ja parissa päivässä olen kuunnellut 43. Luin myös jonkin verran Wallacen esseekokoelmaa.

Elokuussa on vielä yksi yhteismaraton, johon pyrin lähtemään mukaan. Kivaahan tämä on joka kerta. Tästä maratonista kiitos Kirjan jos toisenkin -blogin Janelle.

Luetut:

Gabrielle Wittkop - Nekrofilen (osittain)
David Foster Wallace - Hauskaa, mutta ei koskaan enää (osittain)
Topelius - Välskärin kertomuksia (äänikirja, osittain)

Sivumäärä 58 ja äänikirjaa 33 minuuttia.

----------------------
Maratonin aikaiset tunnelmat löytyvät täältä.
Ensimmäisen maratonin koonti.

lauantai 8. heinäkuuta 2017

Kesän toinen lukumaraton (päivittäminen päättynyt)

Kesän toinen lukumaraton järjestetään tänään ja olen jälleen mukana. Tällä kertaa tavoitteenani olisi ylittää viime maratonin 14 luettua sivua, joten tavoitteen ei pitäisi olla saavuttamattomissa. Tosin aamuvuoron jälkeen silmät painuvat kiinni, joten saatan nukahtaa kesken kaiken. Ainakin minulla on äänikirja tarjolla, jos lukeminen ei ota sujuakseen.

Aloitan maratonin tasan yhdeltä klassikkohaasteen Wittkopilla ja sen jälkeen etenen kasassa sekalaisessa järjestyksessä.

14.07 Hitaasti etenee. Kirjan kieli on paljon vaikeampaa kuin oletin - todella paljon kuvailua, tuttujen sanojen hämmentäviä synonyymeja ja sellaisia ilmauksia, joiden vastineita en käytä koskaan edes suomeksi. Käytössä esimerkiksi gorgonmask, extrementor (synonyymeina avföring, uttömningar, fekalier ja feces), börda, muller ja spinnarfjäril, joka hämmennyksekseni ei ole perhoslaji. Oppiipahan ainakin sanastoa.

15.20 Silmät painuivat kiinni ja päädyin kuuntelemaan musiikkia. Vieläkään ei jaksa katsoa sivuja, joten jatkan kesken ollutta äänikirjaa, Topeliuksen Välskärin kertomuksia. Nyt siis osasta 39 eteenpäin. Samalla voi vähän puuhastella muutakin.

0.37 Niin siinä vaan lopulta kävi, että olo muuttui raskaaksi, joten äänikirjankin kuunteleminen loppui 43:een osaan. Tämä siis tarkoittaa 33 minuuttia kuuntelua. Sen jälkeen nukahdin enkä herännyt kuin vasta nyt jomottavaan päänsärkyyn ja kylmän tunteeseen. Ehkä olen tulossa kipeäksi. Jatkan tästä Wittkopin parissa sen verran kuin jaksan.

2.11 Jo toisen kerran tuli vastaan spinnarfjäril ja nyt hieman hämmentää. Tein sitten kunnon selvitykset sanan merkityksestä, ja ehkäpä se on kuitenkin perhonen. Tai tiedä häntä. Kuvahaku antaa paljon perhosia ja sitten jotain öttiäisiä, joista en ole varma, mitä ne ovat. Kaikki synonyymipalvelut antavat tarjolle nunnaa. Lopulta löysin nunnefjärilarit, eli nähtävästi nunna voi viitata myös näihin. Siltikin nämä sivustot antavat mahdollisiksi jatkohauiksi luostareita sun muita. Ehkä kuitenkin pitäydyn perhoskäsityksessä, koska nyt asiayhteydessä on biologian opettaja ja tässä ja aikaisemmassa nunnan hajusta puhuminen on ehkä hieman liian outoa. Nyt lukeminen on alkanut sujua ja tapahtumat selviävät, mutta nämä vertaukset ovat edelleen hämmentäviä. Siis todellako ruumiit haisevat spinnarfjärilareilta?

sunnuntai 2. heinäkuuta 2017

Oisko täällä se maa, missä voi rakastaa: Pirkko Saisio - Homo!

Suomenkielinen alkuteos (2011)
Sivumäärä: 142
Kustantamo: Kansallisteatterin kirja
Mistä sain? Kirjastosta lainattu

Helsinki Pride on tältä vuodelta taputeltu kasaan. Kiitos kuuluu tietysti Priden järjestäjille ja kaikille osallistujille. Tänä vuonna kiitän myös Yöpöydän kirjojen bloggaajaa, joka kehitteli tämän ihanan haastetempauksen. Ja toki kaikkia muita haasteosallistujia, jotka olivat osaltaan edistämässä Priden sanomaa ja seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen näkyvyyttä ja tunnetta elämän oikeutuksesta. Innolla lähdin mukaan, joten toivottavasti myös onnistuin edes välttävästi.

Pride-haasteen myötä sain luettua paljon hlbtiq+ -kirjallisuutta, jota olen ikuisuuksia miettinyt lukevani. Näiden osalta lukupino on taas aiempaa pienempi, mutta kyllähän aihepiirin kirjallisuutta on vieläkin lukematta ja bloggaamatta. Blogini ei vastaisuudessakaan vaikene tästä aihepiiristä.

Teemaviikon aikana nostin esille tavalla tai toisella ainakin biseksuaalit, polyamoriset, transihmiset, homoseksuaalit, sadomasokistit, avioliittolain, uskonnollisen väkivallan, hengellisyyden, yhdenvertaisuustyön, sateenkaariseniorit ja sateenkaarinuoret. Kaikkia ryhmiä en pystynyt millään ottamaan esille - yläkuva korjasi joitakin puutteita - mutta toivottavasti näkyi, ettei Pride ole vain ja ainoastaan homojen viikko, vaikka toki heidänkin.

Esittelin kuusi kirjaa, joista kaksi oli sarjakuvia, kaksi tietokirjaa, yksi romaani ja tänään on vielä yksi näytelmä vuorossa. Otin joka päivä esille jotakin muuta sateenkaarevaa kulttuuria. Näin esittelin myös musiikkia, lyhytdokumentteja, elokuvia, lasten ja nuorten materiaaleja ja taidetta ja nyt  tänään erilaisia järjestöjä.

Luetut kirjat:


Siitä mistä ei voi puhua, siitä huudetaan - kovaa. Paljon on vielä tehtävissä. Sellaisia asioita, jotka pitäisi tehdä nyt heti. Rakkahat blogikollegat ja muut blogini lukijat, allekirjoittakaa aloitteet translain puolesta, jos ette vielä ole niin tehneet. Tukekaa kaikkia ihmisiä suuntautumisesta huolimatta, vaikka sitten kirjoja lukemalla ja niitä esittelemällä. Jatkakaa huutamista myös Pride-viikon jälkeen.

---------------------
Pirkko Saision Homo! -näytelmä on jotakin suurta, jotakin sellaista, jonka äärelle pitää hiljentyä. Se ottaa tilansa, pakottaa lukijan katsomaan mitä näytelmän hahmoilla on sanottavanaan. Sanoma on jotakin yli aikojen kiirivää, siis huomautusta siitä, kuinka homoutta on aina ollut. Sivuille suorastaan marssitetaan valtava joukko historian suuria nimiä Shakespearesta Hitleriin, kulttuurisia viittauksia aina  Seitsemään kääpiöön.

Näytelmän keskeisiä hahmoja ovat pariskunta Veijo ja Hellevi Teräs. Veijo purkaa tuntojaan psykiatrilla, Hellevi on kansanedustaja ja fundamentalistinen kristitty. Hän nousee koko teoksen kiinnostavimmaksi hahmoksi, joka pitäytyy Sanassa, mutta jonka omatunto kulkee omia reittejään, jotka eivät ole Sanan kanssa yhteneväisiä. Veijon ja Hellevin lapsi Rebekka opiskelee biologiaa ja kokee äitinsä kanssa törmäyksiä puolustaessaan evoluutioteoriaa. Kadulta löydetty Moritz tutkii homojen pariutumisriittejä.

Homo! takertuu aikakauden poliittisiin kysymyksiin ja ilmiöihin. Homous on alkanut tulla näkyvämmäksi ja heterosta tuntuu kuinka kaikki pyörisi vain homojen ympärillä, eikä olisi enää tilaa puhua mistään muusta. Omia käsityksiä ja totunnaisuuksia on jokaisen rikottava. Setan varhaista työtä kartoitetaan ja muistutetaan kirkon ahdingosta ja valtion ja kirkon erottamisesta toisistaan. Maailmanpolitiikkakin saa sijansa. Näytelmään sisältyy kosketta runo Olis jossakin maa, joka antaa mahdollisuuden haaveilla paremmasta paikasta, jossa toista ihmistä rakastetaan, mutta samalla muistutetaan, että se maa voi olla ihan täällä missä asumme, jos vain teemme maailmasta sellaisen.

Näytelmää lukiessa muistui jälleen mieleen, kuinka mukavaa on lukea näytelmäkirjallisuutta, mutta kuinka harvoin sitä tekee. Saati käy teatterissa. En osaa edes kuvitella miten Homo! taipuisi näyttämölle, mutta varmasti taitavien ohjaajien kanssa se onnistuu hyvin. Homo! osoittaa, että maailmassa jokainen yrittää ymmärtää, vaikka ajatukset eivät aina kohtaisikaan.

---------------------
Mistä voi saada vertaistukea tai tehdä työtä paremman huomisen puolesta:


Valtakunnalliset järjestöt

Valtakunnallinen Seta
Transtukipiste
Dream Wear Club (transvestismi)
H.O.T. (liikunta)
Polyamoria, monisuhteisuus
Sateenkaariperheet
Malkus (hengellisyys)

Setan paikkakunnat

Helsinki: Heseta, OVI
Pohjois-Karjala
Jyväskylän Seta
Kainuun Seta
Kymenlaakso
Lahti
Meri-Lappi
Oulu
Pirkanmaa
Maarianhamina
Rovaniemi
Saimaa
Satakunta
Savo
Turku
Vaasa

Näiden lisäksi esimerkiksi seksityöntekijöille, sadomasokisteille ja fetisisteille on omat yhdistyksensä. Paljon löytyy myös feminististä toimintaa, esimerkiksi pinkkimustaa, sarjakuvatoimintaa tai radikaaleja ristipistoja. Häiriköt-päämaja tarjoaa tietoa kulttuurin avulla vaikuttamisesta, jota ihan kuka tahansa voi tehdä ilman erityistä asemaa tai kokemusta.

perjantai 30. kesäkuuta 2017

Garth Greenwell - Kaikki mikä sinulle kuuluu

Greenwellin kanssa kävi vähän hupsusti. Olin aika varma, että en erityisemmin pitäisi teoksesta, mutta lainasin sen, koska pitihän sitä lukea vuosisadan homoromaani. Oikeastaan lopulta tykkäsin, mutta en kylläkään mainoslauseidensa vuoksi. Sitten yhtäkkiä laina-aika päättyi ja jouduin hutaisemaan loppukirjan, eikä muistikuvani siitä sen vuoksi ole hyvät. Kaikkea sitä voi käydä.

No joo, ne paljon moititut mainoslauseet ihan ansaitsevat moitinnat. Tässä blogissa on esitelty jo noin vuoden sisään ainakin kuusi eroottisempaa teosta (Greenwellin romaanin piti olla kahdentoista eroottisimman joukossa), lukenut olen kyllä reippaasti yli kahdentoista. Ja ihan oikeasti, jos millekään kirjalle haluaa laajan lukijakunnan, erityisesti tälle sen minkä laajuisen ansaitsisi, ei ehkä kannattaisi lähteä mainostamaan erotiikka edellä. Ehkä lukijakuntaa saisi mainostamalla teoksen sisältävän jonkinmoista erotiikkaa jossain määrin, mutta maailman eroottisimpien joukkoon tituleeraaminen saa ennemmin ajatuksen jatkuvasta sivutolkulla kestävästä paneskelusta.

Erotiikka edellähän lähdin tätä lukemaan, koska sitä niin mainostettiin. Huomasin lopulta väkisin etsiväni erotiikan sieltä, missä sitä ei todennäköisesti kuitenkaan ollut. Hedelmien mehu ei enää merkinnyt ruokaa, vaikka konteksti olisi viitannut parhaiten nimenomaan ruokaan.

Olihan Greenwell kuitenkin hienosti käsitellyt erotiikkaan liittyviä aiheita muun ohella. Teoksessa sivuttiin esimerkiksi sitä, milloin aikuisen ja lapsen läheinen fyysiseen kosketukseen perustuva suhde muuttuu seksuaalissävyiseksi, minkä ikäinen lapsen tällöin täytyy olla. Haluakin mietittiin. Kertojan ihastumisen kohde Mitko tuntui harjoittavan seksiä ilman tunnetta. Olen yrittänyt miettiä sitä, menettääkö seksityöntekijä kiinnostuksensa seksiin työnsä vuoksi. Onko heillä halua harjoittaa seksiä enää työajan ulkopuolella? Miten noin niin kuin yleensä. Varmasti yksilöllisiä variaatioita on paljon. On teoksessa  myös kohtaus, jossa ruoskimista sisältävä elokuva tappaa kertojan halut, mutta Mitkon ei.

Mitko ei pääse ääneen tarinan aikana, vaan kaikki kerrotaan kertojan näkökulmasta. Mielenkiintoista on, että kertoja rakastuu Mitkoon, mutta näkee tämän jotenkin hyvin materiaalisesti ja mekaanisesti, joita ei yleensä liitä käsitykseen rakkaudesta. Tunteet niiden totunnaisessa merkityksessä puuttuvat. Ratkaisu tuo esille jotenkin kärjistetysti suhteissa piilevän hyötyajattelun. Kaikki mikä sinulle kuuluussa kertoja haluaa seksiä ja Mitko rahaa. Suhteeseen mennään seksi edellä ja koetaan väkivaltaa, joka valitettavasti toisinaan kuuluu suhteeseen. Mutta se hyötyajattelu näkyy ihan kaikissa ihmissuhteissa. Harvapa ihminen pysyy suhteessa, josta on enemmän haittaa kuin hyötyä, ellei koe suhdetta jotenkin velvollisuudeksi.

Teoksessa kaikki on varsin tukahdutettua. Lukijana tuntuu kuin seuraisi jonkinlaista epäonnistunutta mykkäelokuvaa. Päätyy teos jossain vaiheessa pohtimaan myös isäsuhdetta, joka ei ole kertojan kohdalla onnellinen. Kuinka valitettava totuus on, että sateenkaarevat ihmiset kovin usein ovat suvustaan irtautuneita tai kokevat ainakin jossain vaiheessa sukunsa kohdalta painostusta ja hyväksymättömyyttä. Kertoja ei kuitenkaan ole pitänyt sukulaisuussuhteita yllä.

Kyllä, tarttukaa tähän teokseen, jos ette ole sitä vielä tehneet. Mielenkiintoinen uusi teos useilla tavoilla ja kielen suhteen hiottua. Kielen taidokkuudella ja kertojan elämällä on erikoinen ristiriita.

-----------------------------
Tom of Finland on jo suunnilleen kaikkien huulilla, mutta kuinkakohan moni on tutustunut Rexiin (tähän kai pitäisi laittaa jonkinmoinen sisältövaroitus). Tom of Finland Foundationin sivuilla on kattava lista eroottista taidetta tekevistä taiteilijoista. Robert Mapplethorpeen kannattaa tutustua. Queer  Cultural Center tarjoaa kattavan paketin tietoutta hlbtiq+ -taiteesta.

torstai 29. kesäkuuta 2017

Juha Kilpiä - Nimestä minut tunnet / Tiia Aarnipuu - Trans, Sukupuolen muunnelmia

Suomenkielinen alkuteos (2015)
Kustantamo: Aktuaali
Sivumäärä: 160
Mistä sain? Kirjastosta lainattu

Suomenkielinen alkuteos (2008)
Kustantamo: Like
Sivumäärä: 266
Mistä sain? Kirjastosta lainattu

Juuri eilispäivänä elämäni heitti aivan yhtäkkiä kuperkeikkaa, mutta onneksi onnellista sellaista. Moni asia meni bloggaamisen edelle. Sen kummemmin aihetta avaamatta, julkaisen nyt tänään sekä eilisen että tämän päivän Pride-postauksen.

Tämän päivän kirjoissa on ainakin kaksi yhdistävää tekijää. Kumpikin niistä käsittelee sukupuolivähemmistöjä ja kumpikin sisältää niin paljon materiaalia, että muutaman päivän aikana ei ehdi niitä sisäistää. Varsinkin Aarnipuu tarjoilee jälleen sen verran kattavan paketin, että päätä huimaa tietomäärän edessä. Samoin kävi aikanaan Sinivalkoissa höyhenissä -teoksen kanssa.

Nimestä minut tunnet sisältää:

  • Millaista on elää transsukupuolisena?
  • Millaisia arjen haasteita transsukupuoliset kohtaavat elämässään?
  • Miten nämä kaikki vaikuttaa hyvinvointiin?

Sen ote aiheeseensa on:

  • Kovin ihmisrakas ja arvostava.
  • Koskettava.
  • Muotisanalla ilmaisten voimauttava.
  • Ajatuksia herättävä.
  • Opettavainen, ihan kaikille.

Tartu teokseen, jos:

  • Olet trans* ja haluat huomata, ettet ole ajatuksinesi yksin. Haluat lukea teoksen, jossa sinut nähdään arvokkaana ja kokonaisena. Tätä teosta on usealta taholta suositeltu tähän tarkoitukseen.
  • Tunnet transsukupuolisen ja olet transihmisten kanssa tekemisissä.
  • Haluat yrittää ymmärtää mitä elämä voi tarkoittaa binäärisessä maailmassa, jos siihen ei sopeudu.
  • Haluat olla astetta parempi ja tiedostavampi ihminen noin yleensäkin.
  • Kouluttaudut hyvinvointi-, asiakaspalvelu- tai opetusalalle tai markkinointiin ja talouteen - oikeastaan ihan mihin vain, jossa työssä on edes välillisesti tekemisissä ihmisten kanssa.

Trans, sukupuolen muunnelmia sisältää muun muassa:

  • Sukupuolen moninaisuuden historiaa aina ajasta ennen muinaisia roomalaisia 2000-luvulle.
  • Pohdintaa sukupuolen määrittelystä ja sen termeistä.
  • Sukupuolesta lääketieteellisenä diagnoosina.
  • Eri kulttuureiden käsityksiä sukupuolesta.
  • Sukupuolen moninaisuuden ilmenemistä taiteessa.
  • Ihmisoikeustyöstä ja transihmisten asemasta.
  • Kirjallisuus- ja elokuvavinkkejä.

Sen ote aiheeseensa on:

  • Tuhdin tietävä.
  • Kunnioitusta herättävä, mutta silti helposti lähestyttävä.
  • Ihmisläheinen ja arvostava.
  • Moninaisuuden huomioiva ja aiheensa laajasti esittävä.

Tartu teokseen ainakin, jos:

  • Haluat todella syventyä aiheeseen kunnolla.
  • Haluat tietää lisää jostakin yksittäisestä aiheesta, esimerkiksi taiteesta, etkä välttämättä halua lukea kokonaista kirjaa.
  • Jos kuvittelet, että sukupuolen moninaisuus on nykypäivän muoti-ilmiö ja uusi tulokas.
  • Käytät argumentteja ''jos asia X toteutuu, siitä taatusti seuraa Y''. Teoksen avulla huomaat, että edelleenkään ihmiset eivät voi avioitua hauveleidensa kanssa eikä seksuaalista väkivaltaa ole hyväksytty, vaikka näin on jo maalailtu pitkään.
  • Kuvittelet ehkä tahattomastikin, että sukupuolella olisi tekemistä seksuaalisuuden kanssa.
  • Haluat paljon lisää argumentteja transihmisten oikeuksien puolustamiseen.

-----------------------------
Kiinnostavia elokuvia ja tv-sarjoja on maailma pullollaan Prideen sopien. American Vagabond on ihana, mutta surullinen dokumenttielokuva homojen luvattuun paratiisiin pakenevasta pariskunnasta. Lip Service tarjoilee Glasgow'ssa asuvien lesbojen elämää pintapuolisesti, mutta niin, että aivot saa heittää narikkaan. Boys don't cry on yksi hienoimmista näkemistäni elokuvista, mutta sen antama kuva maailmasta on kovin lohduton, joten hyvän mielen elokuvaksi siitä ei ole. Brokeback Mountainin katsoin alkuvuodesta ja tykästyin. Elokuva käsittääkseni pohjautuu novelliin, ja kertoo kahdesta karjapaimenesta, jotka rakastuvat toisiinsa kielletyn leimasta huolimatta. Se näyttää muun muassa kuinka rakkaus voittaa syrjinnän pelon. Tanskalainen tyttö tutustuttaa elokuvan kautta yhteen maailman ensimmäisistä sukupuolenkorjauksista. Dokumenttielokuva Seremonia on visuaalisesti todella kaunis ja kertoo ihmisistä, jotka ovat anteneet dominalle vallan ja saavat sadomasokismista mielihyvää.

-----------------------------
Lapsille ja nuorille suunnatuista teemaa sivuavista materiaaleista on ollut puhetta Pride-tempauksen yhteydessä ja niitä minun oli tarkoituskin hieman esitellä haasteen yhteydessä. Tässä linkkejä muutamiin lapsille sopiviin materiaaleihin.

Transtukipisteen nettisivuilta löytyy useita lapsille ja nuorille suunnattuja tarinoita ja sarjakuvia sukupuolen moninaisuudesta. Joukossa on myös yksi kuunnelma. Sateenkaariperheet ry on julkaissut pitkän listan lapsille suunnatuista kirjoistaSeta on julkaissut myös opettajille harjoitteita, joita voi vetää eri ikäisten kanssa koulussa.

tiistai 27. kesäkuuta 2017

Tiitu Takalo - Kehä, ja lyhyitä dokumentteja

Suomenkielinen alkuteos (2007)
Kustantamo: Suuri Kurpitsa
Sivumäärä: 60
Mistä sain? Kirjastosta lainattu

Toinen ja viimeinen Priden kunniaksi esittelemäni sarjakuvateos on Tiitu Takalon Kehä. Kehä kertoo tarinan Juliasta, jolla on poikaystävä, ja joka kohtaa nyrkkeilysalilla Alexandran, eli Alexin, johon ihastuu.

Alexin myötä Julia ajautuu pohtimaan kuka on ja mitä elämältään haluaa. Ystävyyden syvetessä nopeasti ihastumiseksi, Julia joutuu päättämään jättääkö hän poikaystävänsä ja 'normaalin' elämänsä. Poikaystävälle Julian ystävyys Alexin kanssa on alusta asti vaikea, ja kun hän saa tietää Alexin ja Julian seurustelevan, hän ei voi hyväksyä sitä.

Kaiken sisäisen kamppailun ohella ihmisiä satutetaan, käy väärinkäsityksiä. Vanhemman kanssa väitellään. Pohditaan myös sitä, ketä voi lyödä ja ketä on valmis lyömään, missä tilanteessa. Myös sukupuolirooleja rikotaan. Julia on asetettu rooliin, joka nähdään perinteisesti hyvin miehisenä - nyrkkeilijäksi. Jäin kuitenkin pohtimaan sitä, toistaako teos jopa liiaksi lesboille annettua maskuliinisuuden leimaa. Sitten taas toisaalta rikotaan normi siitä, että suhteessa toinen olisi aina 'mies' ja toinen 'nainen'. Jossittelua voisi jatkaa loputtomiin, eikä kaikkea voi yhdessä teoksessa huomioida.

Teoksen jäädessä sinänsä pintapuoliseksi ja jättäen lopun avoimeksi, Kehä antaa virikkeitä oman pohdinnan tueksi. Siinä on paljon kiinnostavia teemoja.

-----------------------
Netti on täynnä lyhyitä videoita ja dokumentteja, joilla voi sivistää itseään. Tänään vinkkaan muutaman.


Setan Yhdenvertainen vanhuus -projektin puitteissa on julkaistu koskettavan ihana video, jolla erilaiset sateenkaariseniorit kertovat, kuinka haluaisivat tulla kohdatuiksi vanhuspalveluissa ja millaista on ikääntyä sateenkaari-ihmisenä. Kannattaa myös käydä kurkkimassa Moninaisuus on meissä!, joka keskittyy nuorten elämään.


Väestöliitto tarjoaa muutaman minuutin pituisia videoita, joilla kysytään nuorilta, miten he näkevät kyseessä olevan teeman. Mitä on seksuaalisuus, entä sukupuoli, kuka voi aloittaa korjausprosessin ja voiko ihminen olla sukupuoleton. Nuorille suunnattu Youtube-tili löytyy täältä ja aikuisille täältä. Ihan iästä riippumatta kannattaa kyllä katsella myös nuorten sivuja.


Yle Perjantai -ohjelman yhteydessä julkaistaan aina noin 10-minuuttinen Perjantai-dokkari, joka tarjoaa tiiviissä paketissa tietoa milloin mistäkin aiheesta, myös näin Prideen sopivasti. Ainakin transvestisuutta ja kirkon suhtautumista seksuaalivähemmistöihin on käsitelty, ja löytyypä myös kiinnostavia dokumentteja esimerkiksi rasismista ja pedofiliasta. Näitä minulla on tapana katsella silloin tällöin, kun aikaa on vähän. Kun täyspitkät dokumentit ovat monesti vaikeita sisäistää, näiden tarjoilema tietomäärä on juuri sopiva, jotta itselleen täysin uudenkin aiheen pystyy oppimaan. Ainakin minulle enintään puolen tunnin dokumentti on sopivan mittainen, jos jotain haluan oppiakin. Videoita löytyy Youtubesta ja Yle Areenasta hakusanalla 'Perjantai-dokkari'.

LinkWithin