Anonyymi - Herra Jackin ihmeellinen huone (IYK)

(vk 37, Tiistai)

SHAKESPEARE, MACBETH

   

Macbeth (1605-08)

Suomennettu 2004

Kustantamo: Wsoy

Sivumäärä: 115

Mistä sain? Kirjastosta lainattu

 Shakespearen Macbeth on ollut jo pitkään ajatuksissani. Vihdoinkin se löytyi kirjastolta. Macbeth on yksi Shakespearen suurimmista ja tunnetuimmista tragedioista, eikä suotta. Lukijalle, joka perehtyy tekstiin tarkemmin, se antaa useita hienoja hetkiä. Itse jäin näytelmään koukkuun ja luin sen yhdessä päivässä lähes yhdeltä istumalta.

 Vuorosana ''Pirun sotajoukossa ei ole syntisempää paholaista kuin Macbeth'' jäi erityisen hyvin mieleen. Miksi tätä käytettiin? Miksi Macduff oli saanut aiheen sanoa tämän? Sitä ymmärtääkseen on parempi tutustua näytelmään kokonaisuudessaan. Näytelmä alkaa kolmesta noidasta, jotka saapuvat lavalle. Noidat puhuvat runomuodossa, mikä tuo tarinaan lisää kiinnostavuutta. He ennustavat Macbethille loistavaa tulevaisuutta, ensin Cawdorin taanina ja myöhemmin kuninkaana. Samalla he ennustavat, että Banquon jälkeläisistä tulee myöhemmin kuninkaita. Kukaan ei ole ensin uskoa ennustuksien toteutumiseen, mutta kun käy toisin, Macbethista tulee Cawdorin taani, valta tai ainakin mahdollisuus siihen nousee hänelle ylitsepääsemättömäksi pakkomielteeksi. Hänen on pakko varmistaa paikkansa kuninkaan valtaistuimella keinolla millä hyvänsä. Vaikka tappamalla kuninkaan. Ennustukset pitivät paikkansa, mikä siis neuvoksi, jos haluaa pitää vallan itsellään. Voisi sanoa, että sen ja yleensäkin vallantavoittelusta koko näytelmä muodostui. Niin alas Macbeth ajautuu, että häntä alkaa riivaamaan omat mahdollisuutensa ja kaikki inhoavat häntä.

Faktoja ja uskomuksia:

- Näytelmä perustuu Macbethiin, joka on oikeastikin ollut olemassa.

- Näytelmä ei kuitenkaan ole historiallisesti tarkka.

- Näytelmän nimen lausumisen kerrotaan tuovan huonoa onnea.

- Sen sijaan käytetään ''The scottish play

Takakannen teksti:

Macbeth on viimeinen Shakespearen suurista tragedioista, tarina murhasta, vallanhimosta ja ihmisen tuhoutumisesta. Ralf Långbacka sanoo esipuheessaan: >>Macbethia ei riivaa pahuus. Mutta häntä riivaa mahdollisuus nousta kuninkaaksi, mahdollisuus tulla joksikin muuksi, mahdollisuus nousta kuninkaaksi. Noidat osoittavat hänelle tämän mahdollisuuden. Vai onko niin, että noidat saavat hänet tietoiseksi hänen omista salaisista ajatuksistaan?>>

 

Macbeth on taattua Shakespearen, tämä kirjailija ei ole tuotoksillaan onnistunut pettämään minua. Edellisen jälkeen janoan vain lisää. Vaikka en löydä näistä näytelmistä yksiselitteistä juonta, antavat ne minulle hyvin paljon ajattelemisen aihetta monista elämään liittyvistä peruskysymyksistä.