Anonyymi - Herra Jackin ihmeellinen huone (IYK)

(vk.7, maanantai)

SAIMA HARMAJA, SYDÄMENI SOI

 Runo- ja päiväkirjamerkintäkokoelma  (1932-1937)
 Painos: 1988

Kustantamo: Karisto

Sivumäärä: 243

Mistä sain? Kirjastosta lainattu

''Oi Jumala, siipeni murtuneet
ota käsiisi ihmeellisiin!
Olen lentänyt liian kauas,
olen lentänyt eksyksiin.

Olen lentänyt siivin voitollisin
läpi ilmojen häikäiseväin.
Tuhat aurinkokuntaa kiersin,
joka ainoan taivaan näin.

Nyt rajalla viimeisen taivaan
ja rajalla kuoleman maan
minä vapisen enää hiljaa
ja rukoilen, rukoilen vaan.''

Saima Harmajan runoista kootun kokoelman luin nuorena nukkuneet - haastetta varten. Harmaja kärsi sairaudesta, joka vei hänet hautaan vähän ennen kahdettakymmenettäneljännettä syntymäpäiväänsä. Tämän haasteen parasta antia onkin juuri se, että pääsee tutustumaan tuotoksiin, joiden kirjailijoilla ei ole ollut koskaan paljoa elämänkokemusta muihin verrattuna. Eroaako näiden tarinat vanhempien tarinoista? Saima Harmaja oli ainakin elänyt. Ehkäpä kokemusta elämästä on nuoremmalla joskus enemmän kuin vanhemmalla. Saima Harmaja koki hyvin vahvasti kuoleman läheisyyden ja nautti runojen kirjoittamisesta. Niiden avulla hän pääsi purkamaan omia tuntemuksiaan. Vanhemmat eivät kuitenkaan ymmärtäneet tätä harrastusta. Harmaja pääsi Nuoren voiman liiton jäseneksi, mikä aloitti hänen varsinaisen kirjallisen uransa. Runoista ja päiväkirjamerkinnöistä huokui hänen innostuksensa runouteen ja taitonsa kertoa tunteistaan runomuodossa. Lyhyestä elämästään huolimatta, hänen runonsa ovat ihan yhtä onnistuneita kuin muidenkin.  

   Harmajan runoista näkyi selvästi, että hän oli kirjoittanut ne juuri itselleen omista lähtökohdistaan käsin. Näillä avuin ne olivat hyvin koskettavia - ja elettyjä. Luonto, uskonto ja kuolema toistuivat runoista toiseen. Myös päiväkirjamerkintöjä oli otettu mukaan. Ne toivat ihan mukavaa vaihtelua ja niiden kautta lähestyi runojakin eri tavalla. Enemmän ajatuksesta, miten Harmajan elämä välittyy runoista kuin omista tuntemuksista. Runot olivat kuitenkin huomattavasti kiinnostavampia. 

   Tämä yhden illan lukuhetki oli oikein mukava rentoutus. Taas kun tarttui johonkin uuteen runokokoelmaan, tuli tunne että pitäisi lukea lyriikkaakin vähän enemmän tai no, ennemminkin monipuolisemmin. Tältäkin puolelta löytyy todellisia pieniä helmiä.