(vk.14, lauantai)
JONAS GARDELL, ÄLÄ KOSKAAN PYYHI KYYNELEITÄ PALJAIN KÄSIN - OSA 2: SAIRAUS
Torka aldrig tårar utan handskar - 2. Sjukdomen (2013)
Suomennettu 2014
Suomennettu 2014
Kustantamo: Johnny Kniga
Sivumäärä: 297
Mistä sain? Kirjastosta lainattu
Tämä kirja olisi pitänyt kuvata leskenlehtien kanssa. Se ei kuitenkaan ollut mahdollista. Olen kuitenkin päässyt toteamaan, että tämä trilogia täytyy kuvata kasvien kanssa.
Minun on hyvin vaikea kirjoittaa tästä kirjasta. Sanoja ei vieläkään tunnu löytyvän, vaikka kirjan lukemisesta on jo kulunut aikaa. Yritän kerta toisensa jälkeen aloittaa, pyörittelen sormiani vain lopulta todetakseni, että taaskaan ei tule yhtikäs mitään. Yritän nyt viimeinkin parhaani mukaan.
Sarjan toinen osa jatkaa tutuksi tulleiden miesten tarinaa. Koskettavasti ja herkästi. Sairaus, hiv, on juuri saapunut Ruotsiin ja se aiheuttaa pelkoa. Enää kumppaniin ei välttämättä uskalleta koskea ja muut ihmiset pohtivat, tarttuuko tämä homorutto ilman välityksellä. 'Tauti on oikein, jotta homot ymmärtävät väärät halunsa ja tulevat taas ihmisiksi', todetaan moneen kertaan. Kivuttomasti ei elämä suju. Ystäviä sairastuu jatkuvasti ympärillä.
Kirjan tunnelma oli edellistä synkempi. En enää osaa sanoa mitä odottaa viimeiseltä osalta. Tämä kirja oli juuri täydellinen. Asioita kierreltiin ja kaarreltiin, mentiin ajassa taaksepäin ja eteenpäin. Sitten välillä pysähdyttiin ja napattiin kiinni juuri siihen hetkeen, ytimekkäästi ja taidokkaasti. Gardell osaa mieleenpainuvien lauseiden kirjoittamisen, sellaisten jotka eivät unohdu. Jokaisella henkilöllä on myös omat tunnistettavat ominaispiirteensä. Esimerkkeinä näistä ovat ''En minä tiedä... mutta sen minä tiedän, että aion koskettaa sinua nyt'', ''En minä tahdo, että olisin jokin olematon rakkaani elämässä'', ''Rakastan sinua. Toivon, että voit hyvin. Mutta uskottelen itselleni, että sinua ei ole olemassa sekä Paulin mieleenpainuva herran lettas.
Enempää en onnistu kirjoittamaan. Se on vain ylitsepääsemättömän mahdotonta.
Kommentit
Lähetä kommentti