Pika-arviot luetuista kirjoista

Niin siinä sitten kävi, että luettujen kirjojen määrä kasvoi bloggaajan kirjoittamiseen suotuja voimavaroja suuremmaksi ja näin ollen annan itselleni armoa ja kirjoitan jokaisesta luetusta opuksesta vain muutamalla lauseella.

Salla Simukka, Kun enkelit katsovat muualle

Nuortenkirjaviikkojeni merkeissä tutustuin yhteen tämän hetken kuumimpaan nimeen kirjallisuuden saralla, Salla Simukkaan. Tämä ei kuitenkaan tarkoittanut näitä uusimpia vaan esikoisteosta. Kirja kertoo Kirsikasta, joka käy lukiota ensimmäistä vuotta ja ihastuu Susannaan. Saavuttaako Kirsikka koskaan toisen rakkautta? Seksuaalivähemmistöaihetta ei paljoa käsitellä nuortenkirjoissa ja ehkä siitä osittain johtuu, että tarina oli liiallista faktojen esiintuomista. Myös välitarinoiden merkitystä kirjassa en ymmärtänyt. Ihan kiva kirja, mutta ei herättänyt kummempia tunteita suuntaan tai toiseen.


Michael P. Spradlin, Kohtalon polku; nuori temppeliherra 2

Osasin jo odottaa, että en tulisi pitämään tästä kirjasta. Viime vuoden nuortenkirjaviikoilla luin trilogian ensimmäisen osan ja olin pettynyt. Haluan kuitenkin lukea loppuun asti, sillä eivät nämä kuitenkaan ole pitkiä. Seikkailu jatkui siitä mihin se edellisessä osassa jäi. Kirja on tarkoitettu siis seikkailuromaaniksi, jossa yhdistyy historia ja jännitys. Jännitystä ei kyllä löydy yhtään ja sitä historiaa nimellinen määrä. Luvut ovat lyhyitä ja ne päättyvät jokainen samalla tavalla hyvin tylsästi. Tasapaksua lämpimikseen höpöttelyä. Positiivisena puolena se, että typerä selitteleminen oli jätetty pois toisesta osasta. Kuitenkin se oli pitänyt mennä korvaamaan rakkaustarinoilla, jotka eivät alkuunkaan kirjaan sopineet.

Erkki Rekimies, Tapporahat

Vanhempaa nuortenkirjallisuutta edustamassa on Tapporahat. Kirjaa olen lukenut aikaisemminkin, pitänytkin, mutta jäänyt kesken sillä kirja on mökillä ja kotiinlähtö oli koittanut. Nyt sen sitten luin. Opus sisältää kertomuksen pojasta, joka lähtee susijahtiin talvisessa metsässä saadakseen tapporahat ja näin ajokortin, kun on ihaillut herroja ajamassa. Ihanan rauhallinen ja joukosta erottuva nuortenkirjaksi ja yllätyksellinen, ei niin ennalta-arvattava kuin monet muut. Vaikka kirja kertoo vain takaa-ajosta, ei siinä ole turhaa jaarittelua ja tyhjäkäyntiä. Tämäkään ei kuitenkaan herättänyt sen kummempia tunteita. Jäin miettimään, että kuinka moneen nuoreen Tapporahat tekisivät vaikutuksen tässä fantasiahömpötysajassa. Ei juuri kehenkään.

Maratonkirjat

Salla Simukka, Minuuttivalssi En suosittele lukemaan arvostelua , jos ensimmäinen osa on lukematta.

Minuuttivalssi on jatko-osa kirjalle Kun enkelit katsovat muualle. Susanna ja Kirsikka ovat muuttaneet yhteiseen opiskelija-asuntoon. Heidän suhteensa ei kuitenkaan ole ongelmaton. Kirsikka on löytänyt yliopistosta uuden maailman ja Susanna ei tiedä mitä elämällään tekisi. Minuuttivalssi on tavallaan onnistuneempi kuin edeltäjänsä, mutta se jokin siitä puuttuu. Välitarinat olivat jälleen turhan tuntuisia.

Sapfo; Iltatähti, häälaulu

Iltatähti, häälaulu on yhden maailman tunnetuimman runoilijan kirjoittama ja ollut lukulistallani jo pidempään. Runoista ei ole säilynyt kuin pätkiä, mutta silti Sapfoa arvostetaan yleisesti. Itse rakastuin tähän lyhyeen kirjaseen. Kaunista, soljuvaa kieltä täynnä tunteita. Luin koko kirjan ääneen alusta loppuun eläytyen ja näin katkelmista muodostui lopulta eheä kokonaisuus, joka olisi jäänyt hiljaa lukiessa hämäränpeittoon. Ihana, täydellinen hetki. Mikä siis esti antamasta viittä tähteä? Ensinnäkin se, että lumous ei kestänyt pitkään lukemisen päätyttyä. Se tulee uudestaan lukiessa, siltikin paremman arvosanan kriteerinä on, että kirjan on oltava koskettanut vielä syvällisemmin ja mielessä seuraavana päivänä. Suurin syy varmasti Shakespearen sonetit, ehdoton suosikkini. En voi ikinä runoja lukiessa olla vertaamatta siihen kirjaan, joka elämäni muutti ja vaaditaan äärettömän paljon, mikäli sen kirjan voittanut tulee. Senpä takia minä en ole kovin pätevä lyriikkaa arvostelemaan.

Heini Junkkaala, Soita minulle Billy

Ääneen lukeminen ja Junkkaala-innostus jatkui kyseisen näytelmän muodossa. Tarina kertoo Billy Tiptonista, biologiselta sukupuoleltaan tytöstä, joka haaveilee jazz-muusikon urasta. Tämä ei ole hänen aikanaan mahdollista naisille. Billy ajautuu pukeutumaan mieheksi ja tällöin jokin kauan etsitty loksahtaa kohdilleen. Näytelmän esikuvana on amerikkalainen jazz-muusikko Billy Tipton. Näytelmä on oivaltava ja hieno, harvinainen aiheeltaan. Junkkaala vakuutti minut jälleen.

Paulo Coelho, Portobellon noita

Coelhoa olen lukenut kirjan verran aikaisemmin ja tykästynyt hänen tuotoksiinsa. Niin kävi nytkin. Portobellon noita on upea kirja erilaisuuden hyväksymisestä, sen vaikeudesta ja myös palavasta halusta elää omannäköisensä elämä. Täynnä upeita mietteitä, joita voisi siteerata koko kirjan verran. Lukumaratonpostauksessa on listattuna kuitenkin ne erityisimmät. Olisin kuitenkin toivonut, että tarina olisi kerrottu päähenkilön Athenan näkökulmasta, eikä lukuisien muiden kertojien. Toisaalta tällä tavoin sai useampia näkökantoja. Puoliväliin asti kirja oli sekava, mutta siitä se lähti pikkuhiljaa muodostumaan mielessäni kokonaisuudeksi, joka sinetöitiin viimeisessä lauseessa. Kokonaisvaikutelma hyvä, joskin puolikas kirja epäselkeyttä oli liian pitkä.