Rakkaus, rohkeus ja sanojen mahti

(vk. 30, lauantai)

 The Book Thief (2005)

Painos: 2008

Kustantamo: Otava

Sivumäärä: 556

Mistä sain? Kirjastosta lainattu

''Kun kuolema haluaa kertoa tarinan, on paras pysähtyä  kuuntelemaan.''

Kuolema - tarinan erikoinen kertoja

Kuinka monessa kirjassa tarinan kertojaksi on valittu kuolema? Mikä tämä kuolema oli Markus Zusakin Kirjavarkaassa? Valinta oli hyvin mielenkiintoinen ja erilaisuudessaan raikas. Se mikä tämä kuolema oli jäi lopulta pimentoon. Tavallaan personoitu hahmo, mutta toisaalta samaan aikaan monessa paikassa, mihin kukaan muu ei kykene. Toisaalta, voiko kuolema seurata jonkin ihmisen elämää ja kirjoittaa tästä kirjan. Näin ollen tarinaan tuli tietyn tapaista sadunomaisuutta. 

Varastaminen

Nimestäkin voi jo päätellä, että tärkeässä osassa on varastaminen. Liesel Meminger vie ystävänsä Rudy Steinerin kanssa kirjoja ja ruokaa. Ensimmäinen kirjavarkaus tapahtuu Lieselin veljen hautajaisissa, aikana jolloin hän ei vielä osannut lukea. Sen jälkeen kirjoja tarttuu mukaan useamminkin - kirjaroviosta ja pormestarin talosta. Kirjavarkaassa suhtautuminen tähän rikolliseen tekoon oli myönteinen. Vaikka toki ymmärrän, että kyseessä oli tarina, minua jäi silti mietityttämään tämä selkeästi positiivinen suhtautuminen varkauteen. Onko oikein varastaa ruokaa nälässään heiltä keillä sitä on riittämiin? Sen voisi jossain määrin jo hyväksyä, mikäli se korvattaisiin myöhemmin. Näin ei kuitenkaan käynyt. Kirjojen vieminen oli asia erikseen. Niistä oli hyötyä useammille ihmisille, mutta silti ei oikeutettua. Kuitenkin minä jotenkin hyväksyin tämän varastamisen, mitä en läheskään samalla tavalla tee nykykirjallisuuden kohdalla. Se oli vähän niin kuin välttämättömyys. Olisi kiinnostavaa pohtia pitemminkin mikä vaikutti tähän niin erilaiseen suhtautumiseeni. Tuomitsin varastamisen vasta viimeisen sivun jälkeen - enkä siltikään täysin.

Ystävyys

Himmelstrassella asuvista lapsista tulee ystäviä. Heillä on yhteiset jalkapallopelit, koko köyhän kadun lapsilla. Tällaista yhteisöllisyyttä harvoin nykyään näkee. Rudy Steineristä tulee Lieselille tärkeä ihminen. Parhaat kaverukset pitävät jatkuvasti yhtä. Heidän elämäänsä on ihastuttavaa seurata. Kuinka he, kaksi vahvaa persoonaa, kasvavat yhdessä. Ystävyys kantaa yli vaikeuksien; niin nöyryyttävien lukutuntien, inhottavien Hitlerjugendin ihmisten, kiusaajien kuin pommitustenkin. Heidän elämäniloisuutensa, vaikka on jatkuva nälkä ja isät joutuvat sotaan, olisi hyvä esimerkki meille nykypäivän ihmisille. 

Sanojen mahti

Sanat - niitä voi rakastaa ja vihata samaan aikaan. Ne pelastavat ihmishenkiä, mutta samalla vievät toiselta oikeudet ihmisarvoiseen elämään. Sanoilla vaikutetaan. Liesel Meminger opettelee varastettujen kirjojen avulla lukemaan, viettää niiden parissa aikaansa. Myös muut saavat osansa tarinoista; kellarissa piilottelevalle Max Vandenburgille luetaan kirjaa, kuten myöhemmin sodan syttyessä pommisuojassa. Tarinat saavat ihmisten ajatukset pois pommituksista hetkellisesti. Naapuritalon heikkoon kuntoon ajautuneelle rouvalle, Lieselin ja hänen lukutuokioistaan tulee tärkeä osa arkea. Kirja kirjojen rakastamisesta kirjoja rakastavalle, sopivaa luettavaa näiltä osin siis.  

Nykypäivä

Miten tunnistettavia viittauksia nykypäivään tästä sitten löytyy? Meidän perustarpeemme eivät ole muuttuneet mihinkään vuosien saatossa. Vaikka tarina oli selkeästi historiallinen, suhtautuminen kuolemaan, tietyntapainen epätietoisuus sitä kohtaan on yhä edelleen ja näin meidänkin ymmärrettävissämme. Vieläkin maailmassa on ihmisiä, jotka joutuvat pakenemaan maailman todellisuutta jonkin ajanvietteen pariin, kuten Liesel kirjojensa. Yhä edelleen meillä on tärkeitä ihmissuhteita emmekä ymmärrä aina tunteitamme - ja näin teemme virheitä, joita myöhemmin on mahdotonta peruuttaa. Nykyään emme enää mene kadunvarsille seuraamaan juutalaisten marssia keskitysleirille, emmekä vaaranna henkeämme antamalla myötätunnossa leivänkannikoita. Kuitenkin maailmassa on epäkohtia joita vastaan nousemme ja joita haluamme muuttaa. Tällä tavoin myös nämä kohdat voi kytkeä nykypäivään. Uskon, että Kirjavaras on ajankohtainen vielä useamman vuoden päästä.

 

Mitä jäi käteen?

Kirjavaras on kaunis, mutta samalla haikea kirja. Se on erilainen kuvaus toisesta maailmansodasta. Pidin hyvin paljon kirjan luomasta toivosta, mutta välillä oli kohtia, jotka olisi voinut jättää suosiolla kirjoittamatta. Joka tapauksessa, vaikka tarina oli pitkä, se jaksoi mukavasti kiinnostaa loppuun asti. Muistoina on nyt paljon asioita, erityisesti Max Vandenburgin Sanojensirottaja, kielikuvien kautta kauniisti maailmaa pohtiva tarina. Ja toki osaisin jo sujuvasti kiroilla saksaksi mikäli haluaisin päästää sammakoita suustani. Mutta koska en halua, ei tästä taidosta ole mitään hyötyä.

--------

Osallistun kirjalla lukuhaasteeseen ihminen sodassa. Aihealueena maailmansodat.

 Nyt sitten olen korpraali.