Helsingin kirjamessut 1/2

Ensimmäinen messupäivä on ohi, ja on aika kirjoittaa koontia. Tänään tarkoitukseni oli vain kierrellä messualuetta ja tehdä hyvät kirjalöydöt, sunnuntaina sitten on aika keskittyä enemmän ohjelmaan. Vietin kirjojen keskellä koko päivän aina aamu kymmenestä ilta kuuteen asti.
Kirjamessut tarjosivat vaikka mitä mielenkiintoista ilmaisjakelua, joita otinkin mukaani ison kasan. Näitä etsiskellessäni ensimmäisen tunnin ajan, pohdin jo, että olenko minä enää Suomessa. Kuulin vain muutaman sanan suomea, mutta muuten joka puolelta (myös uutuuskirjojen) kuului pelkästään ruotsia - olin iloinen. Kiitos kaikille teille mukavista ruotsinkielisistä keskusteluista, tarjositte hyvää harjoitusta (puhuin lähes pelkästään tätä kieltä).


Yhdeltä islamia esittelevältä osastolta otin kaksi lehtistä - Ihmisoikeudet islamissa ja yleisimmät harhakäsitykset siitä ja Vad är meningen med livet. Eräs osaston henkilökunnasta innostui siitä, että olen lukenut Koraanin niin, että piti minulle puolen tunnin monologin Koraanin oikeasta lukutavasta ja Jumalan olemassaolon perusteista. Olisi varmaan jatkanut pidempäänkin, jos en olisi saanut siihen pieneen hengähdystaukoon sanottua kiitostani. Mielenkiintoinen näkökulma, huolimatta siitä että löysin monia ristiriitaisuuksia hänen puheestaan ja mukava kohtaaminen.

Nappasin myös mukaani päivän Hufvudstadsbladetin, Freds postenin teemana Efter  kolonialismen, kaksi yhteiskunta, kulttuuri, feminismi Astra-lehteä ja Källanin, joka on Svenska litteratursällskapet i Finlandin julkaisu.

Eurooppatiedotuksen/Eduskunnan piste on pakollista käytävää hyvien ilmaisjakelujen vuoksi. Tänä vuonna ei paljoa löytynyt sellaista, jota minulla ei jo olisi ollut, mutta neljä lehtistä eduskunnan kirjastosta, yleisesti eduskunnasta, eduskuntatalon taiteesta ja historiaa. Tällä pisteellä käynnin jälkeen hymyilytti entistä enemmän. Eräs henkilö tuli luokseni esittelemään näitä lehtisiä ja vastaamaan kysymyksiini ja samalla hän pahoitteli, että joutuu nyt puhumaan ihan vain suomea, toivottavasti ymmärrän. No toki ymmärsin, onhan kyse äidinkielestäni, mutta kaikki merkit siitä kuinka Suomessa välitetään ruotsin kielestä ja arvostetaan sitä, on minulle iloa tuottavia.


Antikvariaattipuolta kiertelin Shakespeare-löytöjen toivossa. Hyvillä tarjouksilla varustettuna hankin Yrjö Jylhän suomentaman Kuningas Learin (painos 1936), Cajanderilta Antonius ja Cleopatran (1918) ja kokoelman Shakespeare nuorisolle, kertomuksia Shakespearen näytelmistä (1905). Kaksi viimeistä sain muutaman euron alennuksella, koska sekä myyjän että minun suosikkikirjailija on Shakespeare. Uutuuspuolella en ollut uskoa silmiäni, kun näin suht halvalla ruotsinnoksen soneteista ja runoelmista. Nämä runoelmat, joita ei ole suomennettu, löysin ne nyt sellaisella kielellä, jolla kykenen lukemaan. Osaston myyjä sai kuulla pitkän, hämmentyneen puheeni siitä kuinka onnellinen olen nyt.



Loput löydöistäni näkyvät tässä kuvassa. Näistä Noitavasara oli sellainen, joka minun oli tarkoituskin ostaa messuilta, ja Noitain paljastaminen oli kaupanpäällinen. Eräs kirja uutuuspuolelta oli myös kiinnostava, mutta päätin jättää sen vielä ostamatta ja nukkua yön yli - jäisikö harmittamaan vaiko ei. Nyt olen sitä mieltä, että  sen vielä huomenna hankin, mutta muuten keskityn haastatteluihin.

Jonotin myös Sofi Oksasen signeerauksen Normaan, joka ei suinkaan ole minun kirjani, vaan sukulaiseni, jolle lupauduin nimikirjoituksen hankkimaan. Hirmuinen tungos ja jonotusaika sitä varten.

Ja eräs huomio, jonka tein nyt  bloggajapassi paidan helmassa, oli se että ihmiset - niin myyjät kuin kävijätkin - tervehtivät ja keskustelevat aivan eri tavalla kuin aikaisempina vuosina. Kahdella edellisellä kerralla ei vaihdettu kuin muutama sana siinä tilanteessa, jos ostin kirjan. Nyt pääsin käymään monia mielenkiintoisia keskusteluja ja sain jopa tervehdyksiä. Pistäydyin bloggaajapisteellä, mutta huomenna ajattelin tulla vielä muutenkin kuin vain ohimennen sanomaan hei.

Huomenna julkaisen osan 2/2.


Kommentit

Lähetä kommentti

Suositut tekstit