perjantai 29. joulukuuta 2017

Vuosi 2017


Miettiessäni vuoden tapahtumia, on pakko hieman hymyillä. Paljon on tapahtunut hyviä asioita, myös lukemisen ja bloggaamisen saralla. Niin uskomatonta kuin se onkin, nyt on taas aika tehdä katsaus blogini vuoteen.

Tilastoja


Luin yhteensä 40 teosta, joiden yhteenlaskettu sivumäärä on 6242.





Vuosi oli selvästi painottunut uutuuskirjallisuuteen. Tarkoitan tässä tapauksessa uutuuksilla kaikkia 2000-luvulla julkaistuja kirjoja. Yllätyin aika paljonkin siitä, kuinka paljon lukemistani tänä vuonna dominoi uudemman puoleinen kirjallisuus. Tästä olisi kiinnostavaa tehdä koko blogiaikainen vertailu (mahdollisesti ensi vuonna koittavan viisivuotisen blogitaipaleen kunniaksi!). 'Ei määrettä' viittaa kahteen kirjaan, joihin on koottu tekstejä laajasti eri ajoilta eikä yksiselitteisesti voi määrittää vuosisataa - toinen oli udmurttilainen kansanrunokokoelma, joten selkeitä julkaisuvuosia ei varmaan edes pysty antamaan.

Kielivalikoima laajeni aikaisemman suomen ja ruotsin lisäksi myös tanskaan ja norjaan. Tanskalaisesta kirjallisuudesta innostuinkin kovin ja kulttuurikaanonin läpikahlaamista olisi tarkoitus jatkaa. Tavoitteenani olisi lukea ensi vuonna ainakin yhdet teokset islanniksi ja fääriksi, parin vuoden sisään grönlanniksi ja pohjoissaameksi. Lueskelen myös hitaasti karjalankielisiä tarinoita, joten senkin saan varmaan ensi vuoden puolella kielilistaukseen.

Kuten yleensä, kirjaston kirjat houkuttelivat eniten. Samoin omiin hyllyihin päätyi enemmän teoksia kuin luin, tosin muutama kirja jatkoi tai jatkaa matkaa uusille innokkaille lukijoille. E-kirjojenkin määrä kasvoi aikaisemmasta ja sain ensimmäisen arvostelukappaleen.

Ilahduin varsin paljon siitä, miten monipuolinen lukemistoni oli. Romaaneja ei ollut edes puolia luetuista. Uusina valloituksina olivat puhekokoelmat, elokuvakäsikirjoitus ja manifesti.

Toinen ilahtumisen aihe oli se, kuinka monelta eri kustantamolta luin teoksia. Yhteensä luin teoksia 28 eri kustantamolta, joista eniten Likelta (neljä kirjaa) ja Gyldendalilta ja Gummerukselta kummaltakin kolme teosta. Kaksi teosta luin Wsoy:ltä, Suurelta Kurpitsalta, Innolta, BoD:lta ja Summalta, lopuilta vain yhden. Vuoden aikana Vertigon teoksia päätyi selkeästi eniten omiin hyllyihin.


Tarkastelin Google Analyticsin tilastojen avulla, mitkä vuonna 2017 kirjoittamistani kirja-arvosteluista olivat olleet suosituimmat katsojamäärien perusteella.

Ylivertaiseksi voittajaksi nimitän Anonyymin Herra Jackin ihmeellisen huoneen.

Toiselle sijalle päätyy kolme teosta: Grönroosin toimittama Epäneutraali sukupuolikirja, Hurmelinnan ja Strömin romaani Kipukynnys ja Järvi-Laturin runoteos Melankolia.

Kolmannella vastaavasti kaksi: Gardellin Kummajainen astuu kehiin ja yhteisniteenä Apollinairen teokset Hirveä Hospodar ja Nuoren Don Juanin urotyöt.


Katsojamäärillä mitaten IYK-lista on nauttinut todella suurta suosiota. Vuoden aikana julkaisin arvostelut seuraavista listalle kuuluvista teoksista:


Vähiten suosiota ovat saaneet tanskankieliset teokset. Näitä luin yhteensä kuusi (viisi kulttuurikaanonin puitteissa, yksi lasten romaani), joista kahden arvostelut ilmestyvät vasta vuoden 2018 alussa. Kulttuurikaanonin läpilukemisprojektin myötä julkaisin seuraavat arvostelut:


Vuoden suosikkiteos (kauno/tieto):



Wittkopin kieli on valtavan upeaa ja hän käsittelee aihettaan, nekrofiliaa, arvostaen. Teoksen kansi on kaunis, ja sen vuoksi Nekrofilen ansaitseekin maininnan vuoden kauneimman kannen omaavana teoksena. Arvostan kovasti sitä, että aiheesta on tehty muutakin kuin epärealistista kauhua ja että Vertigo on mahdollistanut teoksen lukemisen pohjoismaiselle lukijakunnalle. Tarina herättää tunteita ja koskettaa, lukemisen jälkeen jäi ontto tunne. Olisin halunnut viettää tarinan sivuilla vielä pitkään. Kirjoitin arvosteluun, että en ole varma mitä olen juuri lukenut. Jälkikäteen ajatellen teos on yksi vaikuttavimmista koskaan lukemistani ja pyörii edelleen mielessäni hyvällä tavalla.

Tietokirjallisuuden puolelta päätin nostaa vuoden parhaimmaksi Teemu Mäen osana tohtoritutkintoaan julkaistun taidekirjan. Teokseen sisältyy kuvia Mäen teoksista, niihin kytkeytyviä tekstejä ja Reinersin analysoiva essee. Vaikka sitä tuskin saisi myöntää, pidän todella paljon Mäen taiteesta ja tällä hetkellä minulla on luettavana myös tohtoritutkinnon esseekokoelma ja pari runoteosta. Teos avaa hienosti Mäen taidetta ja on ylipäätänsä kokonaisuutena hieno. Arvosteluni ilmestyy alkuvuonna.

Vuoden aikana oli useita hienoja sitaatteja:

Jonas Gardell - Jenny:

  • Erik förblir tyst en lång stund innan han viskar: 'Den jävla barndomen.' De tre orden. Det är allt han säger.
  • Hon är här nu, och allt det hemska har inte hänt, eller rättare sagt: det har hänt, men i kväll får vi glömma för en stund, eller rättare sagt: vi får minnas, men att minnas ska inte göra ont.

Karl Marx ja Friedrich Engels - Kommunistisen puolueen manifesti:

  • Vaviskoot vallassa olevat luokat kommunistisen vallankumouksen edessä. Proletaareilla ei siinä ole muuta menetettävää kuin kahleensa. Mutta voitettavana heillä on koko maailma.

Parhaiten mieleen jäänyt lausahdus löytyy kuitenkin Leopold von Sacher-Masochin teoksesta Venus turkiksissa: Pitääkö minun siis toimia ihanteenne ruumiillistumana? Sen myötä olen saanut paljon ajateltavaa ja kiinnostavia keskusteluja vuoden aikana.

Vuoden kirjallinen kohokohta

Ruotsi, viileä yö, meren tuoksu, lokkien kirkuna ja Nekrofilen.

Kiitos vuodesta blogissani vieraillut ja hyvää uutta vuotta.

maanantai 25. joulukuuta 2017

Markiisi de Sade - Filosofia budoaarissa (IYK)

La Philosophie dans le boudoir (1795)
Painos: 2003
Kustantamo: Summa
Sivumäärä: 191
Mistä sain? Omista hyllyistä



Maailmassa ei ole muuta vaarallista kuin sääli ja laupeudenteot.

Olen paljosta velkaa Sadelle. Vaikka en olekaan lukenut häneltä kuin vasta kokonaisuudessaan kaksi teosta, ne ovat vaikuttaneet yllättävissäkin määrin ajatteluuni, maailmankuvaani ja tuoneet myös nautintoa.

Joka kerta kun asetun alas lukeakseni Sadea, kyseessä on ristiriitainen tilanne. Osin olen hänen kanssaan samaa mieltä, mutta paljoa joudun myös vastustamaan. Kun silmilleni luodaan väkivaltaisen epämiellyttäviä näkyjä, minä olen turvassa. Ja tällainen - voisin jatkaa ristiriitaisuuksien luettelemista pitkälti - on se, joka saa minut syttymään ja nauttimaan. Nautinnon ja epämiellyttävyyden kietoutuminen on parasta mitä taide voi antaa. Yleensä lopulta nautinto voittaa epämiellyttävyyden tunteet.  Eikä  tässä prosessissa Sade pettänyt tälläkään kertaa.

Filosofia budoaarissa koostuu yhteensä seitsemästä dialogista, joissa kaksikko libertiinejä apureineen opettaa nuoren, siveellisen ja uskonnollisen ihmisen elostelun tielle. Kaikenikäiset hekumoijat, miehet, naiset ja muut, teille minä tarjoan tämän teoksen. Ravitkaa itseänne sen periaatteilla, joista kylmät ja latteat moralistit teitä nuhtelevat. Heti alkuun ''libertiineille'' esipuheessa Sade kehottaa himokkaiden naisten pitävän esikuvanaan Saint-Angea, nuoria uskonnollisuuden ja hyveen kahleissa eläviä Eugénieta ja nuoruudesta asti irstailleita Dolmancéta.


Toisessa dialogissa lukija pääsee tapaamaan Eugénien hänen ja Saint-Angen keskustellessa. Eugénien tiukasti hyveeseen kasvattanut äiti vastusti retkeä, mutta isä pahoinpiteli hänet ja lapsi pääsi matkaan. Näitä matkan yksityiskohtia ei kuvailla, sillä on selkeästi kiire päästä opettamaan Eugénieta. Aikaa on vain vähän ja himot kasvussa.

Sivutolkulla filosofoidaan ja filosofoinnin välissä annetut opit otetaan konkreettisesti käyttöön ryhmäpaneskelun muodossa. Eugénie oppii varsin nopeasti. Vaikka hän alkuun vastusteleekin, perusteellisen selityksen jälkeen hän naiivilta tuntuvalla tavalla yhtäkkiä hyväksyykin epäröimättä kaiken, minkä hänen opettajansa hänelle vain sanovat. Hupsuun paatokselliseen tapaansa hän julistaa monin eri sanoin: Miten saatkaan minut vakuuttuneeksi, enkelini! Nujerrat ennakkoluuloni ja tuhoat ne väärät periaatteet, joita äitini on minuun pannut! - - Miten vietteleviä ne ovat, miten tosia, miten paljon niitä rakastan! Sama kaava toistuu uudestaan ja uudestaan, Eugénie kysyy ja ihmettelee, opettajat opastavat ja Eugéniehan oppii, kunhan ensin on ihan konkreettisesti näytetty, oli sitten kyseessä piiskaaminen tai anaaliyhdyntä.  

Minulle Dolmancé, toinen varsinaisista opettajista, muodostuu kiinnostavimmaksi hahmoksi. Hän on homoseksuaali, jolla on kovemman puoleinen fetissi peräaukkoihin. Luennointinsa keskellä Dolmancé heittelee höpsöjä lausahduksia, joille on toisinaan pakko nauraa.

Teokseen sisältyy myös dialogien väliin pitkä julistus (hengästyttävää luettavaa ja tulkittavaa) tasavaltaisuuden puolesta muun muassa uskontoa ja perhettä vastaan. Uskontokritiikki näkyykin läpi koko teoksen. Uskonto on kitkettävä kokonaan pois ja Saden mukaan uskonnollisuutta saa rienata miten paljon hyvänsä, osin siksi, että uskonto ja hirmuvalta kulkevat aina käsi kädessä. Myöskään verisiteet johonkuhun eivät velvoita yhtään mihinkään. Lähimmissä sukulaisuussuhteissa vallitsee rakkauden sijaan ennemminkin viha eikä vanhemmilla ole oikeutta vaatia lapsiltaan mitään eikä lapsilla velvollisuutta mihinkään vanhempiaan kohtaan.

Eugénie vihaakin äitiään hyvin paljon ja haluaa tämän murhata. Isältä on myös saapunut kirjallinen lupa vaimonsa pahoinpitelemiseen. Se, mitä äidille lopulta tapahtuu ja murhataanko hänet, voi jäädä tässä tekstissä paljastamatta. Murhan Sade taisikin oikeuttaa teoksessaan kahteen otteeseen. Pidemmässä oikeutuksessa tuodaan esille murhan luonnollisuus ja se, ettei murhassa mikään oikeastaan kuole, vaan aine vain muuttaa muotoaan toiseksi. Filosofia budoaarissa onkin osin Saden radikaalin materialismin kuvausta. Ihminen ei myöskään ole kasvia tai eläintä kummempi ja näin eläimen murha ja ihmisen murha on rinnastettavissa toisiinsa. Sade paheksuu avoimesti ihmisten tapaa ylentää itsensä jotenkin ainutlaatuisiksi.

Sade suomii teoksessaan aikansa moraalia ja yhteiskuntaa, mutta toisaalta hän kannattaa vahvaa valtiota ja isänmaallisuutta. Julistukseen sisältyvä isänmaallisuus yllätti minut hyvin vahvasti, sillä Sade kuitenkin vietti yhteiskunnan vuoksi liki puolet elämästään vankilassa ja mielisairaalassa. Sade muotoilee periaatteita, joiden mukaan valtiolle hyödyttömät ihmiset on tapettava (mikä on siinäkin mielessä mielenkiintoista, että yleensä Sade kammoksuu väkivaltaa, jolla on jokin päämäärä).

Siltikin, vaikka Sade oikeuttaa murhan ja valtiolle sopimattomien ihmisten tappamisen, hän asettuu vastustamaan jyrkästi kuolemantuomiota. Jos yksi on murhattu, ei siitä ole mitään järkeä rangaista uudella murhalla. Onko edes mahdollista olla niin raakalaismainen, että tuomitsee kuolemaan onnettoman, jonka koko rikos on se, ettei hänellä ole samoja mieltymyksiä kuin teillä? Saden käsitykset kuolemasta jäävät kaihertamaan ja tekisi mieli päästä perehtymään niihin tarkemmin ja vaikka lukea tämäkin teos uudestaan kyseisestä näkökulmasta.

Samalla kun Sade puolustaa sukurutsaa, raiskaamista, murhia, anaaliyhdyntöjä ja vaikka mitä muuta, teos on eksistentialistisen filosofian ilmentymä, aikaisemmin kuin eksistentialismi suuntauksena määritellään syntyneeksi. Eksistentialististen käsitysten mukaisesti Saden ihminen on tahtomattaan heitetty surulliseen maailmaan ja ihminen voi itse määritellä olemuksensa.

Myös hedonismi ja egoismi näkyvät vahvasti, sillä ihmisen on tarkoitus egoistisesti toteuttaa omia halujaan muista piittaamatta. Lukemiseni on asettunut sen verran pitkälle aikajanalle, että muistikuvani ovat jo hatarat, puolusteliko Sade tätäkin näkemystään tarkemmin.

Sade kirjoittaa filosofiaansa periksi antamattomasti ja häpeilemättä. Hän ei näytä kumartelevan muiden ihmisten suuntaan. Etuliepeeseen onkin painettu ote Saden vaimolleen lähettämästä kirjeestä vuodelta 1783: Tappakaa minut tai ottakaa minut tällaisenaan, sillä minä en muuksi muutu... 

Luonto määrää ihmisen käyttäytymisen ja yleviksi määrätyt periaatteet ovat humpuukia. Vapautta onkin toimia eläimen kaltaisesti, impulssien määräämänä (impulssien ja hyveellisyyden jonkinlaisella sekoituksella - kai), sadistista voimaansa käyttäen ja instituutioiden kahleista vapautuen. Ihminen on vapaana silloin kun ei ole mitään päämäärää vaan asioita tehdään niiden itsensä takia.

Ihmisen elämä on aika merkityksetöntä.

maanantai 18. joulukuuta 2017

Lahjavinkkejä jouluksi ja muihinkin kekkereihin

Pixabay

Joka vuosi tulee vastaan sama ongelma - joulu ja lahjat. Kirjalahjoja olisi kiva antaa, mutta valikoimaa on paljon. Aina ei myöskään innostaisi antaa vuoden kuumimpia uutuuksia ja Finlandia-ehdokkaita, joten päätin minäkin koota listan sellaisista kirjoista, joista ainakin minä tulisin kovin iloiseksi.

Listalle kokosin tänä vuonna luettujen ja tähän päivään mennessä blogissani arvostelemieni kirjojen parhaimmiston. Näiden joukosta nostan perinteiseen joulupostaukseen koko vuoden parhaan / vaikuttavimman / upeimman teoksen, jonka valinta on tänä vuonna erityisen helppo. Sitä saatte kuitenkin vielä odottaa.

Tämän listan kirjojen lahjoittaminen, kuten muidenkin, vaatii tietysti lahjan saajan mieltymysten tuntemusta. Jos kuitenkin lahjottaviesi joukossa on ennakkoluuloton lukija, joka haluaa haastaa itseään ja maailmankuvaansa tai joka on mieltynyt muuten tällaiseen kirjallisuuteen, tämä toivottavasti helpottaa urakkaasi.

Aineettomien lahjojen antajille tässä on myös pätevä vinkkilista kirjastoreissulle.

Ps. Suositteluni kenelle kirja voisi ainakin sopia, on stereotypisointia ja ryhmäajattelua eikä päde tietenkään yksilötasolla. Ota tietysti huomioon lahjottava huolimatta sopiiko hän kuvailuun vai ei.



Ainakin kielitaitoiselle ja musiikki-intoilijalle sopiva teos.


Näitä runoja on rentouttavaa lukea. Niissä ei ole mitään suurta ja ihmeellistä, vaan ihan vain huomioita arkisesta ympäristöstä, joihin yleensä ei osaa kiinnittää huomiota arvostavasti. Pelataan jalkapalloa ja toisinaan syödään.


Tartu teokseen ainakin, jos:
  • Haluat todella syventyä aiheeseen kunnolla.
  • Haluat tietää lisää jostakin yksittäisestä aiheesta, esimerkiksi taiteesta, etkä välttämättä halua lukea kokonaista kirjaa.
  • Jos kuvittelet, että sukupuolen moninaisuus on nykypäivän muoti-ilmiö ja uusi tulokas.
  • Käytät argumentteja ''jos asia X toteutuu, siitä taatusti seuraa Y''. Teoksen avulla huomaat, että edelleenkään ihmiset eivät voi avioitua hauveleidensa kanssa eikä seksuaalista väkivaltaa ole hyväksytty, vaikka näin on jo maalailtu pitkään.
  • Kuvittelet ehkä tahattomastikin, että sukupuolella olisi tekemistä seksuaalisuuden kanssa.
  • Haluat paljon lisää argumentteja transihmisten oikeuksien puolustamiseen.


Vaikka manifestia voi tulkita oman aikakautensa kontekstissa, minä mietin erityisesti nykypäivää. Luokkaerot ovat kaventuneet (uskoisin, faktaa ei ole), mutta silti kapitalistisessa yhteiskunnassa talouden heilunta vaikuttaa hyvinvointiin ja talouskasvun pakko johtaa vääjäämättömältä näyttävällä tavalla kohti ympäristökatastrofia. Taloudellinen eriarvoisuus kasvaa, ristiriitoja syntyy. Viime kuukausien aikana olen vakuuttunut siitä, että jossain päin maailmaa ihan lähivuosina syttyy kapina, se on vain ajankysymys, jos nykypäivän menoa ei saada taltutettua. Manifestin teksti vaikuttaa pelottavan ajankohtaiselta, tällä kertaa kahleissa ei kuitenkaan ole proletaarit.


Sarjakuvista, politiikasta, aatteista ja historiasta kiinnostuneelle.

Matilainen piirtää kauniin yksinkertaisella viivalla kuvaa kommunismin historiasta, Neuvostoliiton ja Suomen suhteista ja SKP:n kehittymisestä. Tällaisten suurten linjojen lisäksi kommunistien keskinäiset ristiriidat nousevat esille. On paljon erilaisia tavoitteita ja strategioita.


Lukeminen vaatii kielitaitoa (alkukieli ranska,  ruotsiksi ja englanniksi löytyy ja todennäköisesti muutamalla muulla kielellä).

Vielä syvemmin Nekrofilen on romaani rakkaudesta. Ikuisesta puhtaasta rakkaudesta, joka ei vaadi itselleen takaisin yhtään mitään. On tosiasia, että nekrofiilimme rakkaat tulevat ja menevät vauhdikkaaseen tahtiin, mutta Wittkop onnistuu hämmentävällä tavalla kertomaan, kuinka jokainen heistä  jätti jälkensä ihan kuten kuollut tärkeä ihminen jättää eloon jääneeseen.


Nyt olen pari viikkoa kuluttanut liikenevän aikani tämän pienen kirjasen parissa. Lueskellut, palaillut aina välillä pari sivua taaksepäin ja lukenut uudestaan. Venus turkiksissa on upea kirja, jonka sivuilla pääsee tutkimaan vallan jakautumista ihmissuhteissa, nautintoa, alistumista ja kaiken nielevää rakkautta.


Hospodarissa marssitetaan lukijan silmien eteen avointa nekrofiliaa, sadomasokismia, homoseksiä, eläimiin sekaantumista, pedofiliaa, raiskaamista ja vaikka mitä muuta. Lista olisi vaikuttavan pitkä, jos kaiken haluaisi tässä luetella. Suolet kaivetaan ulos, aivot lentävät ja kieli jähmettyy paikalleen liian ahkerasta nuolemisesta. On arvostettavaa, että kaikki tämä kirjoitettiin jo vuonna 1907, vaikkakin Apollinairen perikunta vaikeni teoksesta aina 1970-luvulle asti. - - Teoksen voi nähdä yhtä hyvin ottavan kantaa maailman absurdiuteen ja käsittämättömiin yhteiskunnallisiin ongelmiin.


Teos on vapaa jatko-osa Gardellin koulumaailmasta kertovalle trilogialle. Vaatii lukijalta kielitaitoa.

On kulunut 25 vuotta siitä, kun peruskoulun viimeinen luokka on jätetty taakse. Silloin aikanaan oli yksi perjantai-ilta ennen koulun päättäjäisiä, jolloin luokka kokoontui istumaan rannalle ja viettämään aikaa. Juha ei lähtenyt mukaan, mutta Jenny lähti. Se oli ainoa tapahtuma, johon hänet ikinä kutsuttiin. Nyt vuosia myöhemmin Juha sai tietää, että kyseisenä iltana oli tapahtunut kauheita - Jenny oli raiskattu - ja päätti lähteä selvittämään, mitä todellisuudessa tapahtui.

Pixabay


Helvetin ensimmäiset laulut menivät hieman vitkastellen, mutta lopulta jäin aivan täysin koukkuun ja luin kerralla helvetin kahdeksan viimeistä laulua, kiirastulen ja liki koko paratiisin. Ajattelin aina välillä pitää taukoa lukemisesta, mutta sitten huomasin kiivaasti miettiväni mitä Dantelle seuraavaksi tapahtuu ja kohta olinkin taas kirja kädessäni. Tässä vaiheessa on syytä esittää pahoittelut sille kirjastolle, jolta teoksen lainasin. Puristin kirjaa niin tiukasti, että jossain helvetin ja kiirastulen vaihteen paikkeilla ja paratiisin alkulehdillä on hikeä, jonka kyllä kiltisti putsasin pois.

keskiviikko 6. joulukuuta 2017

Suomiko100-haastekoonti


Vuosi sitten julkaisin Suomiko100-nimeä kantavan haasteen, jonka tarkoituksena oli kirjoittaa ihmisistä, ihmisryhmistä ja elämäntyyleistä Suomessa, jotka ovat hiljaisia tai vaiennettuja ja jäävät juhlavuoden puheiden ulottumattomiin. Osallistujia ilmoittautui mukaan ilahduttavan paljon ja ilahduttavan moni myös teki koonnin.

Olen hyvin otettu aihepiirien monipuolisuudesta, joita osallistujat käsittelivät ja siitä, minkälaisen vastaanoton haasteeni sai. Kuten Sirri Sivutiellä-blogista kirjoitti, kirjallisuus on hyvä tapa kuunnella toisten tarinoita ja antaa toisille tilaa. Tässä otteita heiltä, jotka kirjoittivat yleisesti  haasteeseen liittyen jotain:

Olen iloinen tästä haasteesta, joka mahdollisti sen, että keskityin kuulemaan ainakin joitakin tarinoita. (Sivutiellä) 

- - tarjosi uusia näkökulmia ja ääniä lukemistooni ja antoi myös tilaa huokailla rauhassa etenkin nyt syksyn mittaan entisestään hysterisoituneelle Suomi100-hulabaloolle, joka on onneksi pian ohi. (Eniten minua kiinnostaa tie)

- - on pitkin vuotta saanut ajattelemaan vaiennettuja näkökulmia siitä huolimatta, ettei tekstejä ole syntynyt enempää (Rinkka ja nojatuoli)

Lukuhaaste oli mielenkiintoinen ja tutustutti minut suomalaisuuden eri osa-alueisiin, jotka eivät ole esillä yleisesti, jos ollenkaan. Olisin lukenut mielelläni kirjallisuutta monesta muustakin aiheesta haasteeseen liittyen, ja aionkin tehdä niin tämän haasteen ulkopuolella tulevaisuudessa. (Tuntematon lukija)

Linkit kaikkien koonteihin, jos haluat selata haastepostauksia osallistujan mukaan tai helpommin teemoittain:


Huhtikuussa sosiaalisessa mediassa oli liikkeellä myös Allyhaaste, jonka aluille paneva taho oli Elina Sorsa (Sorseli). Sain häneltä luvan mainita tässä postauksessa hänen hienosta projektistaan, jonka tarkoituksena oli jakaa vinkkejä, kuinka voi olla liittolainen vähemmistöön kuuluville ihmisille. Tunnisteella #allyhaaste pääset halutessasi näiden vinkkien äärelle.



Haasteessa käsiteltiin ainakin seuraavia (satunnaisessa järjestyksessä):



lihavat, vammaiset, maahanmuuttajat, pakolaisuus, etniset vähemmistöt, romanit, saamelaiset, rasismin normalisoituminen, rodullistetut, työväenluokka, syrjäytyneet, mielenterveyspotilaat, mielenterveyden vaikeudet, köyhät, työttömyys, sukupuolivähemmistöt, seksuaalivähemmistöt, intersukupuolisuus, sukupuolivähemmistöjen hoitohistoria, sateenkaarevat nuoret ja vanhukset, hengellisyys sateenkaariyhteisössä, sadomasokismi, fetissit, avoimet suhteet, 24/7 bdsm, cisseksismi, heteronormatiivisuus, pornografinen kirjallisuus, moninaiset ihmissuhteet, naturismi, nudismi, ekshibitionismi, voyeurismi, aviottomat äidit, naiset sodassa, naisiin kohdistuva väkivalta,  lasten heitteillejättö, sisällissota, aseistakieltäytyminen, kommunismi, huumori ja sen rajat, anarkismi, mediakriittisyys, kansalaistottelemattomuus, raiskauksen uhrit


Sanomattakin selvää, että olen todella otettu tästä monipuolisuudesta. Haaste on ollut minulle kovin tärkeä ja mietin, että näinköhän siihen osallistutaan ja tuleekohan siihen monipuolisesti eri aiheita. Kiitos.  

Vielä satunnaisessa järjestyksessä linkit teksteihin. Klikkaa ja ylläty mistä aiheesta pääsetkään lukemaan:

Mäkelä, Lari ja Catani, Johanna (toim.) - Toinen tuntematon 1 / 2
Kallio, Katja - Yön kantaja 1 / 2

tiistai 5. joulukuuta 2017

Timo Taajaranta - Vaatteitta paras, ja oma Suomiko100-haastekoonti

Suomenkielinen gradu (2008)
Helsingin yliopisto
Sivumäärä: 109
Mistä sain? Luonnonmukaiset


Johtaja tai duunari, tasa-arvoa ilman vaatteita. Kukaan ei pröystäile merkkivaatteissa.
(s.43)

Ehdin vielä saada haasteen puitteissa luetuksi yhden teoksen, joka tässä tapauksessa on kuitenkin gradu. Halusin kovasti saada mukaan tiettyjä teemoja, eikä naturismista oikein löytynyt mitään muuta.

Taajarannan gradun tarkka nimi on Vaatteitta paras - kuvastimessa suomalainen naturismi. Tiivistelmässä gradusta kerrotaan, että tutkimus tapahtui vuonna 2007 ja metodeina olivat osallistuva havainnointi, lomakekysely ja haastattelut. Jo tiivistelmässä tuodaan esille häpeä ja vinksahtaneet käsitykset naturisteista seksihurjastelijoina. Naturismi voitaisiin tiivistetysti ilmaista voimakkaaksi tarpeeksi alastomana olemiseen.

Käsitteet naturismi ja nudismi menevät usein käytössä sekaisin eikä niiden määritteleminen olekaan aivan helppoa. Usein lienee lopulta kyse vain ihmisen omasta mieltymyksestä käyttääkö hän kumpaa vai ei kumpaakaan. Taajaranta on tutkimuksessaan rajannut niin, että naturismi on nudismia, mutta naturismi on järjestäytyneempää ja yhteisöllisempää kun taas nudisti on yksityisesti omalla suljetulla alueellaan. Nudisti on siis osa-aikainen ja naturisti kokonaisvaltainen alastomuuden harjoittaja. Tämäkin määritelmä jättää pohdinnan varaa - mikä on kokonaisvaltainen alastomuuden harjoittaja, joka kuitenkin tekee sitä ilman järjestäytymistä. Loppupeleissä termillä tuskin kuitenkaan on suurta merkitystä kuin enintään yksilötasolla.

Suomessa on kaksi eri naturistijärjestöä, Luonnonmukaiset ja Suomen naturistiklubi, joiden kattojärjestönä toiminee Suomen naturistiliitto, joka toimii yhdyssiteenä kansainvälisiin järjestöihin. Näiden lisäksi on myös Suomen naturismin ystävät, joka keskittyy ainoastaan taustavaikuttamiseen. Järjestöt näyttävät järjestävän monipuolista toimintaa.

Mitä tulee pakolliseen lakiosioon, Suomen laki ei kiellä alastomana oleilua vaan ainoastaan käytöksen, jonka voi katsoa loukkaavan sukupuolisiveellisyyttä. Käytännössä siis seksuaalisesti virittynyttä käyttäytymistä tai oleskelua rakennetussa ympäristössä.

Naturistijärjestöjen jäsenistö on suhteellisen iäkästä. Ilman alle 16-vuotiaita keski-ikä on noin 50. Tutkimuksen mukaan alle kaksitoista vuotiaat tulevat vielä perheensä mukana, mutta 12-30 -vuotiaat puuttuvat käytännössä täysin. Tutkimukseen vastaajien keski-ikä oli myös noin 50, nuorimman ollessa 35 ja vanhimman 65.

Gradulle ominaisesti tekstissä esitellään tutkimusmetodeita ja tutkimuskirjallisuutta, mutta tällaisen omaehtoisesti, ei tutkimustarkoituksessa lukevan mielestä mielenkiintoisinta on kuitenkin kyselyyn vastanneiden oma ääni. Keskeisesti esille nousee ihmisten välinen tasa-arvo, sillä vaatteettomuus ei katso sosioekonomista asemaa, ja tätä näytetään arvostavan kovasti. Myös sukupuoli- ja ikäkysymys nousee esille usein. Naiset ovat vähemmistössä ja nuoret katoavat jäsenistöstä. Tutkimuksen lukemisen perusteella naturistit vaikuttavat varsin humoristiselta joukolta ihmisiä.

Ongelmiakin näyttäisi toiminnan ympärillä olevan. Vaikka naturismissa sinänsä on kyse vain yhteisöllisestä, ei-seksuaalisesta alastomana olemisesta, toiminnan liepeille (tai ainakin nudistirannoille) eksyy myös muun muassa itsensäpaljastelijoita ja tirkistelijöitä, joita kaikki eivät toivoisi mukaan. Tutkimuksen perusteella jäi kuitenkin epäselväksi, kuinka laaja ongelma tämä on, ja onko kuitenkaan mitään ongelmaa, jos nämä ihmiset toimivat ja käyttäytyvät samalla tavoin kuin muutkin.

Tutkimuksessa käsitellään hieman pintaraapaisten naturistien suhtautumista homoseksuaaleihin. Jonkinlainen naturistinen queertutkimus olisi kiinnostava aihe jatkotutkimukselle. Olisi mielenkiintoista nähdä kuinka seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt ovat kiinnostuneet naturismista ja onko heillä rohkeutta lähteä järjestöihin halutessaan mukaan. Syvällisempi perehtyminen myös cisheteronaturistien suhtautumiseen seksuaalivähemmistöihin ja varsinkin sukupuolivähemmistöihin olisi mielestäni tärkeä lisä tutkimukseen. En omalta näkökannaltani pistäisi muutenkaan pahitteeksi laajempaa tutkimusta tai popularisoituja tekstejä, mutta Taajarannan gradussa aika moni kyselyyn vastanneista ilmaisi, ettei edes kaipaa laajaa huomiota aiheelle, tosin jotkut sitä myös halusivat.

Suosittelen tutustumaan graduun ainakin silmäillen. Se löytyy vapaasti netistä Luonnonmukaisten tarjoamana täältä.

--------------------
Suomiko100-haastekoonti

Olin aika tarkalleen syksyllä 2016 kyllästynyt jo täysin koko itsenäisyyden juhlavuoteen. Niin paljon sitä hehkutettiin, että päätin pistää pystyyn haasteen, joka pistää vastaan juhlahumulle. Olin kehittänyt haasteen jo paria vuotta aikaisemmin ja juhlavuosi oli mitä pätevin aika julkaista se.

Haasteen ansioista olen jaksanut rämpiä juhlivien ihmisten suman läpi ja kohta saan viimeinkin todeta, että tämä hömpötys on vihdoinkin loppu.

Minulla oli lista aihepiireistä, joita halusin tuoda haasteen myötä esille. Sain kuitenkin huomata, että osa näistä ryhmistä on kuitenkin niin vaiennettuja Suomen kamaralla, että edes tutkimuskirjallisuutta tai yhden yhtä artikkelia ei niiden tiimoilta löytynyt. Joitain toivomiani teemoja käsittelin vuoden aikana haasteen ulkopuolella ulkomaisen kirjallisuuden parissa. Tämän päiväinen naturismitekstikin oli työn takana kaivettavaksi. Jos en olisi ollut jo valmiiksi tietoinen naturismista, olisi se todennäköisesti jäänyt löytymättä.

Tämä tuokin esille sen, että jos haluaa löytää joitain ihmisryhmiä, joista ei ole kuullutkaan, yleensä niistä täytyy kuulla ensin, ennen kuin voi löytää jotain heihin liittyvää materiaalia. Sattumalta yleensä ei löydä valitettavasti yhtikäs mitään. Toiveeni siitä, että löytäisin jonkin tällaisen ja laajentaisin kuvaani Suomesta, ei täyttynyt. Tosin opin käsittelemieni aiheiden puitteissa paljon uutta.

Käsittelin monia ryhmiä ja aihepiirejä laajasti ja paljon, mutta sanomattakin selvää, että suurin osa kaikesta mahdollisesta jäi käsittelemättä. Olisin niin mieluusti käsitellyt esimerkiksi eritefetissejä, ageplayta, nekrofiliaa (ulkomaisessa tätä löytyy) ja eritoten pedofiliaa asiallisesta  näkökulmasta. Enemmän ajanpuutteesta johtuen muun muassa muunsukupuolisuus, polyamoria, gootit, lolitat, punkkarit ja eläimiinsekaantuminen jäi käsittelemättä. Zoofiliasta Suomessa on kuitenkin ainakin yksi väitöskirja, jota voin hyödyntää ensi vuoden tietokirjahaasteessa.

Monin tavoin lienee tullut selväksi, että tämä on ollut kaikkien aikojen suosikkihaasteeni, eikä teemojen käsitteleminen lopu varmastikaan tähän. Olen eri tavalla kuin ennen huomioinut hiljaisia ääniä niin kirjallisuudessa kuin kirjallisuuden ulkopuolella ja pystynyt tarkastelemaan kriittisemmin Suomen juhlavuotta. Tämän jälkeen voin kuitenkin jälleen enemmän keskittyä aihepiireihin maantieteellisten rajojen luomatta esteitä.

Lukemani kirjat, kirjoittamani tekstit ja niiden aihepiirejä:

  1. Tom of Finland, Sarja kuvia (seksuaalivähemmistöt, sadomasokismi, fetissit)
  2. Suvi Hurmelinna ja Stan Ström, Kipukynnys (sadomasokismi, avoimet suhteet)
  3. Matti Mäkelä, Rakkausromaani (sadomasokismi, 24/7 bdsm-suhteet, cisseksismi, heteronormatiivisuus)
  4. Yhdessä parempi maailma -haaste
  5. Simo Grönroos (toim.), Epäneutraali sukupuolikirja (cisseksismi, heteronormatiivisuus)
  6. Elokuvissa: Tom of Finland (seksuaalivähemmistöt, sadomasokismi, fetissit)
  7. Dokumentti: Daddy and the Muscle Academy (seksuaalivähemmistöt, sadomasokismi, fetissit)
  8. Suomi, inhimillisyys ja ajatusmöykky (pohdintaa Suomen tilanteesta, rasismin normalisoituminen, pakolaisuus, anarkismi, mediakriittisyys, kansalaistottelemattomuus)
  9. Bruce Feirstein, Tosi mies vie eikä vikise (suomalainen huumori ja sen rajat)
  10. Viimeinkin Hurmelinnan ja Strömin Kipukynnyksestä (suomalainen pornografinen kirjallisuus)
  11. Anu Silfverberg ja Niina Mäkeläinen, Jokin muu, mikä (intersukupuolisuus, transsukupuolisuus, hoitohistoria)
  12. Jesse Matilainen, Suomen suurin kommunisti (kommunismi)
  13. Maria Björklund, Kaksin, rakkautta ilmassa, ja Pride-musiikkia (moninaiset ihmissuhteet)
  14. Tiitu Takalo, Kehä, ja lyhyitä dokumentteja (homoseksuaalisuus, sateenkaarevat vanhukset, sateenkaarinuoret, sukupuolivähemmistöt, hengellisyys sateenkaariyhteisössä)
  15. Juha Kilpiä, Nimestä minut tunnet / Tiia Aarnipuu, Trans, sukupuolen muunnelmia (transsukupuolisuus monesta näkökulmasta)
  16. Oiko täälllä se maa, missä voi rakastaa: Pirkko Saisio, Homo! (homoseksuaalisuus)
  17. Timo Taajaranta - Vaatteitta paras, kuvastimessa suomalainen naturismi (naturismi, nudismi, ekshibitionismi, voyeurismi)
Kuten huomaa, taisin ''hieman'' innostua haasteestani ja varsinkin Pride-haaste ohjasi aihevalintojani. Teen huomiseen suureen koontiin listan luettavampaan muotoon ja lisäilen linkit teksteihin.

sunnuntai 3. joulukuuta 2017

Laita tänne linkki koontipostaukseesi Suomiko100-haasteesta


On aika todeta, että Suomiko100-haaste on saateltu liki loppuun. Kiitos jo kaikille osallistujille.

Tämän postauksen kommenttikenttään voit linkittää koontipostauksesi 5.12. mennessä. Koonnin julkaisen seuraavana päivänä, 6.12.

sunnuntai 26. marraskuuta 2017

Joni Järvi-Laturi - Melankolia

Suomenkielinen alkuteos (2014)
Sivumäärä: 63
Kustantamo: BoD
Mistä sain? Kirjastosta lainattu

seurassa olen kärsinyt hampaidenkiristyksestä
siitä kun muut ihmiset repivät minusta paloja
kuin elämä ois muiden tyhmyyden sietämistä
ja elämä ois raiskattu huuto kaipuun huoneessa

ennen muita tunteja tunnen oloni turvattomaksi
mutta tunnillasi matkaan ihmettelyyn viattomaan
jos opettaisit koulukiusatuksi joutuvaa päivisin
tunnin loputtua hän menisi itkemään kaipuusta

(Laulu viattomuuden kaipuusta, osa)

Tuskin milloinkaan lukiessa on tilannetta, jolloin pitäisi miettiä kirjailijaa teoksen takana. Ainoastaan sanoilla ja kertomuksella pitäisi olla merkitystä. Järvi-Laturin runoteosta lukiessani en voi kuitenkaan mitään ja ajaudun tilanteeseen, jossa tietämättömyyteni tekstien takana olevan ihmisen ajatusmaailmasta hiertää pahasti.

Tämä teos on omistettu yksinäisille ihmisille. En hahmota sen kokonaisuutta, vaikka olen viettänyt Melankolian parissa kuukauden päivät. Se raastaa, koska tämä on teos, josta haluaisin kovasti tykätä.

Luen ja luen, mutta en onnistu löytämään takakannen lupaamia piikkejä kovien arvojen ja kulttuurin aggressiivisuuden lihaan. Toisinaan teos avautuu ja vie mukanaan, mutta tätä tapahtuu aivan liian harvoin ja lyhyissä pätkissä. Runo saattaa alkaa kauniisti, mutta lässähtää mielessäni kuin pannukakku loppua kohden. Osan runoista vain silmäilen läpi tekemättä niille oikeutta.

Halusin nostaa esille alun Laulusta viattomuuden kaipuusta. Löydän siitä itseni jollain erityisellä tavalla, joka vie ajatukseni peruskouluvuosieni yksinäisyyteen ja kaipuuseen johonkin parempaan paikkaan. Luen lainaamaani kohtaa ja jätän lopun lukematta, eikä minulla ole edes huono olla ajatellessani elämäni rankimpia aikoja. Toisinaan luen runon loppuunkin asti, vaihdan mielessäni yhden sanan toiseen ja kokonaisuus on jälleen hyvä.

Melankolia tuntuu olevan täynnä ristiriitaisuuksia, jotka ajavat minut epäröimään ja pohtimaan runoilijan arvoja ja poliittista sitoutumista ja ties mitä. Oikeasti, todellisuudessa en kuitenkaan ehkä epäröi poliittista sitoutumista. Epäröin sittenkin, mutta se ei ole se syvin epäröinnin aihe vaan ainoastaan todellisen hämmennykseni jonkinlainen johdannainen. Vaikea selittää, mutta loppujen lopuksi kai haluaisin istua runoilijan kanssa alas ja kysyä, miksi hän on valinnut juuri tällaisen rinnastuksen, käyttänyt tätä sanavalintaa tai sitonut sanat yhteen juuri näin kuin ne on sidottu.

Melankolia on minulle jonkinlaista tunteiden vuoristorataa, jossa huippuhetkien jälkeen iskee inhottavat tunteet. Huomaan, että en oikein osaa suhtautua siihen, että uni raiskattu vammalla rumalla (Tampereen yö) tai jatkuvaan sukupuolittamiseen, jolla ei tunnu olevan mitään merkitystä.

Samalla Järvi-Laturin runous, ainakin tässä teoksessa, edustaa runotyyppiä, jolle en ole oikein koskaan lämmennyt. Isojen kirjaimien ja välimerkkien puute tuntuu huithapeluudelta (en kuitenkaan väitä tätä runoilijasta) ja saatan lukea montakin runoa ymmärtämättä miten seuraava säe liittyy edelliseen ja seuraava sana edelliseen sanaan. Hämmennyn siitä, kuinka säkeet on jäsennelty ja hämmennyn niin monesta asiasta, että koen suorastaan turhaksi luetella niitä kaikkia tässä.

Ja lopulta, kuvittelin, että kirjoittaminen auttaa hahmottamaan tätä, jäsentämään teoksen herättämiä tuntemuksia, mutta sitä se ei tee. Ehkä olen vielä enemmän hämmentynyt kuin alkuun. Hämmennys lienee sana, joka kuvaa ajatuksiani parhaiten. Onko se hyvä vai huono asia tämän teoksen kohdalla, en tiedä. Tuntuu siltä, että en tiedä tämän teoksen kohdalla oikein mitään.

lauantai 25. marraskuuta 2017

Inger Christensen - Sommerfugledalen

Tanskankielinen alkuteos (1991, painos 2001)
Sivumäärä: 20
Kustantamo: Dedalus
Mistä sain? Kirjastosta lainattu

De stiger op, planetens sommerfugle / som farvestøv fra jordens varme krop, / zinnober, okker, guld og fosforgule, / en sværm af kemisk grundstof løftet op, aloittaa Christensen kokoelmansa ensimmäisen runon ja minulla on heti tarve haukkoa henkeäni ihastuksesta. Tämä kokoelma on upea, kiehtova ja ah, vaikka mitä.

Kokoelma on taiteellinen, matemaattinen ja kompleksinen. Se ammentaa monista suurista kielikuvista, luonnosta, suhteesta luontoon, elämästä, rakkaudesta ja taiteesta, mutta ensisijaisesti sitä voi pitää messuna kuolemasta. Kuolema on läsnä kaikkialla.

Teoksen kuvaama luontosuhde on monin tavoin kiinnostava. Ihminen peilautuu osaksi luontoa. Runoissa tehdään huomioita luonnosta, varsinkin perhosista vyörytetään lukijan eteen eri lajien nimiä, osin varsin tieteellisesti ottaen huomioon, että kyseessä on kuitenkin runoteos. Tällainen, nimitän sitä nyt vaikka järjestelmällisyydeksi, nivoutuu osaksi runouden hyvin perinteistä muotoa, mikä luo paikoin kiinnostavaa kontrastia.

Perhosnäkymä on suorastaan upea, vaikka perhosista en tiedäkään mitään. Jos tietouteni olisi astetta suurempi, osaisin lajitella perhosia ja tietäisin niiden värityksen, olisi tulkitseminen varmasti monipuolisempaa. Nyt voin vain tyytyä siihen, että saattanen jotakuinkin tietää mitä perhonen voisi ylipäätänsä symboloida. Tekisi mieli sanoa, että perhonen rinnastaa kuoleman vapauteen, kauneuteen ja loputtomaan väriloistoon (erikoisvärejä luetellaan myöskin paljon), mutta tästä tulkinnasta en kuitenkaan mene takuuseen.

Huomaan päätyväni taas siihen vanhaan tuttuun tapaan, jossa runoudesta kirjoittaessa täytyisi olla anteeksipyytelevä ja ilmaista oma epävarmuus ennemmin kuin romaanien yhteydessä. Koko kokoelman läpi voisin todeta, että tässä on upea ilmaisu, joka voisi tarkoittaa tätä, mutta en ole kuitenkaan varma, mutta se on joka tapauksessa hieno. Runon IV loppu at alt hvad sjælelivet har at håbe / hinsides alt er sorgens symmetri / som blåfugl, admiral og sørgekåbe on kuitenkin sellainen kohta, jossa minulla ei ole mitään aavistusta siitä, mitä sillä oikeastaan tarkoitetaan. Vaivaan aivojani surun symmetrialla ja sillä, miten se liittyy sinisiipiin, amiraaleihin ja suruvaippoihin.

Loppupeleissä runojen sisältöä kiinnostavammaksi nousee kuitenkin matemaattisuus ja kompleksisuus. Kokoelmassa on yhteensä viisitoista runoa, jotka kukin koostuu neljästä säkeistöstä ja neljästätoista säkeestä. Kussakin kaksi ensimmäistä säkeistöä koostuvat neljästä säkeestä ja kaksi viimeistä kumpikin kolmesta. Jokaisen runon viimeinen säe on seuraavan runon ensimmäinen. Viidestoista, viimeinen, runo muodostuu kunkin runon ensimmäisestä säkeestä.

Riimitkin menevät yhtä matemaattisesti. Parillisissa runoissa neljän säkeen säkeistössä riimiparit muodostuvat muodossa A - B - B - A ja parittomissa vastaavasti A - B - A - B. Kolmen säkeen säkeistöt muodostavat keskenään riimiparit muodossa A - B - A - C - B - C, mutta viidennessä ja neljännessätoista runossa vastaavasti A - A - B - B - C - C. En ole onnistunut keksimään mitään syytä tälle poikkeamalle.

-------------
Christensen syntyi 1935 ja hän on yksi Tanskan tunnetuimmista runoilijoista ja juuri tämä Sommerfugledalen on päätynyt tanskalaiseen kulttuurikaanoniin. Teos on kirjoittajansa viimeiseksi jäänyt runokokoelma, jonka runot löytää alkukielisinä ilmaiseksi esimerkiksi täältä. Runot on tosin myös käännetty muutamille kielille, oletettavasti ei kuitenkaan suomeksi. Lainaamassani kirjapainoksessa oli vieressä aina englanninkielinen käännös. Sivumäärästä laskin pois nämä englanninkieliset, koska niitä en lukenut.

maanantai 20. marraskuuta 2017

Transihmisten muistopäivänä


Tänä vuonna on murhattu ainakin 325 ihmistä.

Tänään vietetään kansainvälistä transmuistopäivää (TDoR, Transgender Day of Remembrance), jonka tarkoituksena on muistaa niitä transihmisiä, jotka on murhattu. Näiden tilastoitujen transfobiasta aiheutuneiden murhien lisäksi itsemurhariski on korkea, ja näitä tapahtuu myös vuoden aikana useita.

Vuodesta 2008 on raportoitu yhteensä 2609 sukupuoleltaan moninaisten murhaa 71 maassa. Tänä vuonna Brasilia on erityisen korostunut.

Amnestyn Suomen osaston, Trasekin, Setan, Dream Wear Clubin ja Sateenkaariperheiden kannanotossa todetaan, että transihmiset kokevat väkivallan uhkaa niin julkisessa tilassa kuin läheisten ihmisten keskuudessa. Fyysisen väkivallan lisäksi mielenterveysongelmia on paljon. Koko kannanoton voi lukea esimerkiksi Setan sivuilta.

Tänään minä suren, me suremme. On hurjaa ajatella, että ne samat motiivit, jotka ovat joillekin oikeuttanut ihmisen murhan, oikeuttaisivat yhtä lailla minulle tärkeiden ja läheisten ihmisten murhaamisen. Tänään olen jälleen joutunut pysähtymään, miettimään kaikkea maailmaan mahtuvaa pahuutta ja saanut huomata, kuinka itku nousee kurkkuun, vaikka en edes tuntenut näitä ihmisiä, joiden nimet on luettu tänään ympäri maailmaa. Se nousee niin surusta kuin siitäkin, kuinka löytyy ihmisiä, jotka ovat valmiita sytyttämään kynttilän muistaakseen ihmisiä, jotka merkitsivät joillekuille todella paljon, mutta keitä ei enää ole.

----
Tällä viikolla vietetään mielenterveysviikkoa. Blogissani viikkoa vietetään ainakin TDoR:n hengessä.

sunnuntai 12. marraskuuta 2017

Benny Andersen - Svantes viser


Tanskankielinen alkuteos (1972)
Sivumäärä: 99
Kustantamo: Borgen
Mistä sain? Kirjastosta lainattu

Olen hurahtanut. Jotenkin kavalasti kävi niin, että aloitin tutustumisen tanskalaiseen kulttuuriin ja kieleen heinäkuussa ja nyt hurahtaminen on kasvanut huomattavan isoihin mittoihin. Pöytäni suorastaan notkuvat tanskankielistä kirjallisuutta niin, että en tiedä missä välissä ehtisin kaiken kahlata läpi.

Samalla olen joutunut suuren luokan runoinnostuksen valtaan, joka sekään ei ota millään loppuakseen. Jollain tasolla olen tykännyt runoudesta aina ja omistanut useamman kokoelman. Kun eräältä Ruotsin matkaltani hankin paksun kokoelman ruotsinkielistä runoutta, kiinnostuin runoudesta entisestään. Jonkinlaisen porttiteorian kautta otin käsiini tanskalaista lyriikkaa ja siinä se sitten oli. Nyt olen lukenut kymmenittäin tanskankielistä runoutta.

En ole analysoinut sitä, miksi hurahdin nimenomaan tanskalaiseen runouteen. Näin siinä vain lopulta kävi.

Tiekarttanani tanskalaiseen kulttuuriin on ollut tanskalainen kulttuurikaanon, joka on omalta osaltaan todella hyvä, mutta toki siinä on omat ongelmansa, kuten kaikissa vastaavissa määrittelyissä ylipäätänsä. Olen kuitenkin päätynyt siihen tulokseen, että jos aloitan ensi alkuun tutustumisen näistä ja vasta sen jälkeen siirryn marginaalisemman kulttuurin pariin, saan niistä enemmän irti.

Benny Andersenin Svantes viser on päätynyt kaanonin osaksi musiikin kautta. Sanoitukset on kuitenkin koottu myös kirjaan, ja mielestäni musiikki ja kirja täydentävät toinen toisiaan mukavasti.

Svantes viserin määritteleminen on minulle kovin vaikeaa. En tiedä onko se musiikkia, jonka lyriikat on koottu kirjaksi, runoutta, joka on sävelletty vai jotain muuta. Usein teos määritellään pieneksi romaaniksi, joka koostuu pääosin lauluista, jotka kertovat päähenkilö Svanten elämästä Tanskassa. Laulujen väliin on koottu kertovaa tekstiä.

Kuulopuheiden perusteella kokoelmasta on tullut Tanskassa niin rakastettu laulujen ilmentämän hyggen takia. Nautitaan elämän pienistä asioista eikä stressata, ja vaikka kaikki menisi pieleen, aina löytyy jotain hyvää. Ehdottomasti parhaiten tätä ilmentää Svantes lykkelige dag, joka on kokoelman tunnetuin teksti. Livet er ikke det værste man har / og om lidt er kaffen klar. Toisaalta paratiisissa tarjoillaan portvin med is ja søndagsavis (Svante i paradis).

Näitä runoja on rentouttavaa lukea. Niissä ei ole mitään suurta ja ihmeellistä, vaan ihan vain huomioita arkisesta ympäristöstä, joihin yleensä ei osaa kiinnittää huomiota arvostavasti. Pelataan jalkapalloa ja toisinaan syödään.

Keskeistä jokaisessa runoissa on loppusoinnutus. Muutamassa runossa jokainen säkeistö loppuu samalla tavalla, ainakin melkein. Lykkelige dag'n päättyy aina siihen, että jokin ei ole pahinta mitä on ja kahvi on kohta valmista. Brev fra dig'n säkeistöt päättyvät toteamukseen før jeg får brev fra dig ja Svantes drikkevise vastaavasti Man må holde humøret vådt / Jeg er fuld og jeg har det godt. Tällaisia piirteitä on hauskaa etsiä.

Svantes drikkevise on mielestäni kiinnostavin lauluista ja laulettunakin miellyttävä. Kohokohdaksi muodostuu runon loppupuolen vaivaluettelo (Tandpine. Søvnløshed. Mavebesvær.), mutta silti kaikki on kuitenkin ihan hyvin humalassa. Alkoholi nousee esille useassa muussakin runossa ja ajattelinkin perehtyä seuraavaksi tarkemmin Svanten alkoholikäsityksiin. Sitä en ole vielä ehtinyt tehdä. Kokoelmassa on niin paljon tutkittavaa.

Svantes lykkelige dag
Svantes drikkevise

LinkWithin