perjantai 30. kesäkuuta 2017

Garth Greenwell - Kaikki mikä sinulle kuuluu

Greenwellin kanssa kävi vähän hupsusti. Olin aika varma, että en erityisemmin pitäisi teoksesta, mutta lainasin sen, koska pitihän sitä lukea vuosisadan homoromaani. Oikeastaan lopulta tykkäsin, mutta en kylläkään mainoslauseidensa vuoksi. Sitten yhtäkkiä laina-aika päättyi ja jouduin hutaisemaan loppukirjan, eikä muistikuvani siitä sen vuoksi ole hyvät. Kaikkea sitä voi käydä.

No joo, ne paljon moititut mainoslauseet ihan ansaitsevat moitinnat. Tässä blogissa on esitelty jo noin vuoden sisään ainakin kuusi eroottisempaa teosta (Greenwellin romaanin piti olla kahdentoista eroottisimman joukossa), lukenut olen kyllä reippaasti yli kahdentoista. Ja ihan oikeasti, jos millekään kirjalle haluaa laajan lukijakunnan, erityisesti tälle sen minkä laajuisen ansaitsisi, ei ehkä kannattaisi lähteä mainostamaan erotiikka edellä. Ehkä lukijakuntaa saisi mainostamalla teoksen sisältävän jonkinmoista erotiikkaa jossain määrin, mutta maailman eroottisimpien joukkoon tituleeraaminen saa ennemmin ajatuksen jatkuvasta sivutolkulla kestävästä paneskelusta.

Erotiikka edellähän lähdin tätä lukemaan, koska sitä niin mainostettiin. Huomasin lopulta väkisin etsiväni erotiikan sieltä, missä sitä ei todennäköisesti kuitenkaan ollut. Hedelmien mehu ei enää merkinnyt ruokaa, vaikka konteksti olisi viitannut parhaiten nimenomaan ruokaan.

Olihan Greenwell kuitenkin hienosti käsitellyt erotiikkaan liittyviä aiheita muun ohella. Teoksessa sivuttiin esimerkiksi sitä, milloin aikuisen ja lapsen läheinen fyysiseen kosketukseen perustuva suhde muuttuu seksuaalissävyiseksi, minkä ikäinen lapsen tällöin täytyy olla. Haluakin mietittiin. Kertojan ihastumisen kohde Mitko tuntui harjoittavan seksiä ilman tunnetta. Olen yrittänyt miettiä sitä, menettääkö seksityöntekijä kiinnostuksensa seksiin työnsä vuoksi. Onko heillä halua harjoittaa seksiä enää työajan ulkopuolella? Miten noin niin kuin yleensä. Varmasti yksilöllisiä variaatioita on paljon. On teoksessa  myös kohtaus, jossa ruoskimista sisältävä elokuva tappaa kertojan halut, mutta Mitkon ei.

Mitko ei pääse ääneen tarinan aikana, vaan kaikki kerrotaan kertojan näkökulmasta. Mielenkiintoista on, että kertoja rakastuu Mitkoon, mutta näkee tämän jotenkin hyvin materiaalisesti ja mekaanisesti, joita ei yleensä liitä käsitykseen rakkaudesta. Tunteet niiden totunnaisessa merkityksessä puuttuvat. Ratkaisu tuo esille jotenkin kärjistetysti suhteissa piilevän hyötyajattelun. Kaikki mikä sinulle kuuluussa kertoja haluaa seksiä ja Mitko rahaa. Suhteeseen mennään seksi edellä ja koetaan väkivaltaa, joka valitettavasti toisinaan kuuluu suhteeseen. Mutta se hyötyajattelu näkyy ihan kaikissa ihmissuhteissa. Harvapa ihminen pysyy suhteessa, josta on enemmän haittaa kuin hyötyä, ellei koe suhdetta jotenkin velvollisuudeksi.

Teoksessa kaikki on varsin tukahdutettua. Lukijana tuntuu kuin seuraisi jonkinlaista epäonnistunutta mykkäelokuvaa. Päätyy teos jossain vaiheessa pohtimaan myös isäsuhdetta, joka ei ole kertojan kohdalla onnellinen. Kuinka valitettava totuus on, että sateenkaarevat ihmiset kovin usein ovat suvustaan irtautuneita tai kokevat ainakin jossain vaiheessa sukunsa kohdalta painostusta ja hyväksymättömyyttä. Kertoja ei kuitenkaan ole pitänyt sukulaisuussuhteita yllä.

Kyllä, tarttukaa tähän teokseen, jos ette ole sitä vielä tehneet. Mielenkiintoinen uusi teos useilla tavoilla ja kielen suhteen hiottua. Kielen taidokkuudella ja kertojan elämällä on erikoinen ristiriita.

-----------------------------
Tom of Finland on jo suunnilleen kaikkien huulilla, mutta kuinkakohan moni on tutustunut Rexiin (tähän kai pitäisi laittaa jonkinmoinen sisältövaroitus). Tom of Finland Foundationin sivuilla on kattava lista eroottista taidetta tekevistä taiteilijoista. Robert Mapplethorpeen kannattaa tutustua. Queer  Cultural Center tarjoaa kattavan paketin tietoutta hlbtiq+ -taiteesta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

LinkWithin