sunnuntai 18. kesäkuuta 2017

Vi er perfekt men verden er ikke det (lukumaraton #1)

Olen vähän kuin kertoja Greenwellin uutukaisesta teoksesta Kaikki mikä sinulle kuuluu. Koen tietyllä tapaa vahvaa samaistumista tähän henkilöön, joka on hieman eksyksissä, mutta samalla kuitenkin kartalla. Kertojaan, joka ei ihan tiedä mitä elämällään tekee, onko oikealla tiellä tai ketkä ovat hänen puolellaan. Kyllä hän välillä löytää varsin onnellisenkin tilan, joka kuitenkin katoaa yhdessä hujauksessa.

Eilisiltana aloitin lukumaratonini aika myöhään illalla. Valitsin kirjakseni Per Mostuen Johansenin teoksen Norge - Rikest i verden eller bare uhorvelig mange avgifter og forbud? Mitään muuta syytä valinnalleni ei ollut kuin se, että kaipasin kipeästi jotakin pohjoismaisella kielellä kirjoitettua teosta, joka ei kuitenkaan olisi suomi tai ruotsi. Johansenin teos oli ainoa, jonka onnistuin saamaan, ja nautin siitä kovin paljon, vaikka aiheena Norjan talous ja lait eivät olekaan ehkä se kaikkein nautittavin, kiinnostava tosin. Suomesta on niin vaikeaa löytää mitään norjaksi tai tanskaksi, että välillä turhauttaa aika paljon.

Norjaa, Cezinandoa ja hyvää syötävää perjantai-iltana.

Ilta vierähti vähäsen Rikest i verdeniä selaillen, musiikkia kuunnellen ja hyvästä syömisestä nauttien. Myös sunnuntai vierähti musiikin parissa, mutta ei enää kirjoja juurikaan lukien. Olen soitattanut loputtomat kerrat Cezinandon kappaleita Vi er perfekt men verden er ikke det ja Håper du har plass. Samalla olen myös kuunnellut Hkeemiä, Gabriellea, Katastrofea, Kojbosarnaa, Kickiä ja vaikka mitä muuta. Tuijottanut Marcuksen ja Martinuksen loputtomalta tuntuvaa hyppelyenergiaa (pitäähän sitä selvittää mihin ihmiset ovat hullaantuneet!). Kai tätä voisi pitää ennemminkin musiikki- kuin lukumaratonina.

Eilinen ilta ja tämä aamu vierähti myös supersuositun Skamin parissa. Nyt olen sitten julkisesti myöntänyt olevani suorastaan koukuttunut tähän sarjaan. Kukapa ei olisi. Ensimmäiset kaksi kautta seurasin ruotsinnoksilla Areenasta, kolmannen tuloa en malttanut odottaa Suomeen ja katsoin sen norjaksi. Nyt neljännelle kaudelle löysin sarjan omat sivut, jonne on ilmaantunut kaikkea muutakin klippien lisäksi. Norjan kieli kuulostaa niin ihanalta.  Vähitellen siitä alkaa saada selvää myös ilman ohjelmatekstityksiä.

Skam.
Rakastan pohjoismaisia kieliä - niin suomea, ruotsia, norjaa, tanskaa kuin pohjoissaameakin. Muista minulla ei ole juurikaan tietoa. Islanti kuulostaa kovin kauniilta, mutta siitä en ymmärrä sanaakaan.

Viime vuonna kävin kaksi kertaa Ruotsissa ja kerran Norjassa. Tanskassa olen joskus käynyt, mutta olin sen ikäinen, että en muista matkasta mitään. Joka tapauksessa kaipaan hirveästi takaisin Skandinaviaan (lyhennän nyt tällä sanalla nämä kolme maata). Niin se menee joka kerta. Lähden matkaan innolla, nautin oleskelusta ja toivon, että ei tarvitsisi enää palata. Paluu tuntuu aina yhtä vaikealta ja haikealta. Silloin kun katsoo laivan kannelta etääntyvää Ruotsia, tuntuu siltä, kuin revittäisiin pois sieltä, minne haluaisi jäädä pysyvästi. Pari päivää Suomeen paluun jälkeen Suomessa asuminenkin on ihan mukavaa, mutta samalla kaipaan takaisin. Nyt kun viimeisimmästä matkasta on pari kuukautta vajaa vuosi, kaipuu Skandinaviaan on todella kova. Kyseessä ei silti ole matkakuumetta vaan halua päästä osaksi kulttuuripiiriä, josta Suomi on kuitenkin erillinen. Halu jäädä pysyvästi.

Bögringen.
Klara Norra kyrkogata.

Ruotsi on jo vienyt sydämeni, Norja tekemässä sitä vähitellen. Suurimmaksi osaksi sen kai määrittelee kieli. Nautin siellä olemisesta, missä kieli ei aseta esteitä ymmärrykselle. Missä tahansa muualla Euroopassa matkustaessa olen valmis palaamaan parin päivän jälkeen enkä enää kaipaa takaisin. En erityisemmin edes nauti matkustamisesta.
Yömaisemia Ruotsista.

Olenkin miettinyt sitä, minkälaisia syitä ihmisillä on muuttaa ulkomaille, ja juuri siihen tiettyyn kohteeseen. Monelle syy on varmasti opiskelupaikka, työ tai kumppani. Osa ehkä lähtee matkalle ja haluaa takaisin joskus. Osa venyttää vaihto-oppilasvuottaan. Kuinka yleistä on se, että tuntee kodikseen ennemmin sellaisen maan, jossa ei ole sattunut syntymään? Määritteleekö sen jälkeen itsensä ulkosuomalaiseksi, nouseeko suomalaisuus merkittävämmäksi kuin se oli ennen lähtöä?

Lähteminen on vain aika vaikeaa. Se ei valitettavasti suju helposti ja mutkattomasti. Paljon järjestelyjä ja mietittävää, paljon jää myös sinne mistä lähtee. Ehkä vielä joskus toteutan haaveeni ja muutan jonnekin päin Skandinaviaa. Sitä ennen on tiedossa kuitenkin ainakin yksi Ruotsin matka, kunhan kalenterista löytyy sopiva rako sille.

Laitan jälleen Cezinandon Vi er perfekt men verden er ikke detin soimaan ja katson yöpöydällä lepäävää Kaikki mikä sinulle kuuluu -teosta, ja mietin kertojaa, joka on myöskin hukassa. Ehkä vain eri tavalla kuin minä. Hukassa, mutta silti kartalla.

-----------------------
Lukumaratonin aikana luin kirjoja Per Mostuen Johansen, Norge - Rikest i verden eller bare uhorverlig mange avgifter og forbud? ja Garth Greenwell, Kaikki mikä sinulle kuuluu. Sivumääräksi kertyi 14.

2 kommenttia:

  1. Kivoja matkakuvia ja kauniisti kuvattuja matka- ja muuttohaaveita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa, että tekstini tunnelma onnistui sitten ainakin jotenkin välittymään.

      Poista

LinkWithin