tiistai 11. heinäkuuta 2017

Mietteitä mielenosoituksista ja niiden uutisoinnista

Viime vuodet ovat olleet täynnä mielenosoituksia. Pridet, joukkovoimat ja viimeisimpänä G20-protestit on marssittu. Yksi ärsyttävimmistä uutisoinnin muodoista on mielenosoitusuutisointi, jota lukemalla jää tunne, että uutisoijien omat asenteet jylläävät ja teoria taustalla on enempi vähempi hukassa.

Olen monesti tänä vuonna ajatellut tarttua aiheeseen, mutta lopulta jättänyt kommentin kirjoittamatta, usein ajatellen, että olenhan minä vain harrastelija aihepiiriin tutustumisen tiimoilta. Nyt G20-uutisoinnin jälkeen tuntuu siltä, etten jaksa olla hiljaa. Keskeiset teemat kirjoituksessani ovat 'musta blokki', ääri-liite, uutiskynnys ja näkökulmat. Yritän jakaa kirjoituksen selkeisiin jaksoihin.

Ihan heti alkuun mainitsen, että en kannata väkivaltaa missään muodossa. Irtisanoudun myös sabotaasin kannattajajoukoista. Tämän tekstin tarkoituksena ei ole puolustella Hampurin tapahtumia, vaan tarjota näkökulmia vallalla olevaan uutisointiin.

Miten G20:nen protestimielenosoituksista on uutisoitu?

G20 on ollut siinä mielessä tavallisesta mielenosoitusuutisoinnista kiinnostavasti poikkeava, että varsin moni media on tarttunut aiheeseen. Politiikaltaan eri näkemyksiä edustavat mediat ovat huomioineet tapahtumista hyvin eri asiat. Kuvia ja videoita katsoessa on ihan kiinni kuvakulmasta ja tilanteesta, näyttääkö siltä, että poliisit vai mielenosoittajat ovat aloittaneet hyökkäyksen.

Itse kokousuutisointi on jäänyt mielenosoitusten varjoon. Edelleenkään minulle ei ole täysin selvää, mitä kokouksessa päätettiin. Se ainakin selvisi, että juuri mitään päätöksiä ei tehty, vaan ennemmin yritettiin hieroa sopua. Yhdysvaltojen johto ei suostu joustamaan ilmastoajattelustaan muiden pitäessä kiinni Pariisin ilmastosopimuksesta.

Mellakat ovat varsin mediaseksikkäitä. Hampurissa oli eri arvioiden mukaan 76000-200000 mielenosoittajaa, joista suurin osa oli liikkeellä rauhanomaisesti. Uutisoinnin vuoksi näyttää siltä, että Hampurissa ei olisi mitään muuta ollutkaan kuin mellakoita. Jo ihan järjellä ajatellen voi päätellä, että pelkästään 76 000 ihmistä olisi laittanut koko kaupungin tuhkaksi, jos joka ikinen olisi alkanut mellakoida.

Uutisoinnissa on myös korostettu poliisinäkökulmaa ja anarkistien väkivaltaisuutta. Tartun näkökulmiin ja anarkismiin myöhemmin, mutta mielenosoitusten leimaaminen väkivaltaisiksi ei ole perusteltua. Maailman terveysjärjestön määritelmä väkivallasta on seuraava:

''Väkivalta on vallan tai ruumiillisen voiman tahallista käyttöä tai sillä uhkaamista, joka kohdistuu ihmiseen itseensä, toiseen ihmiseen tai ihmisryhmään tai yhteisöön ja joka johtaa tai joka voi hyvin todennäköisesti johtaa kuolemaan, ruumiillisen tai henkisen vamman syntymiseen, kehityksen häiriytymiseen tai perustarpeiden tyydyttymättä jäämiseen.''

Väkivallasta voi erottaa ainakin fyysisen, henkisen ja rakenteellisen väkivallan. Kaikki näistä kohdistuu ihmisiin. Rakenteellinen väkivalta viittaa siihen, kuinka yhteiskunnan rakenteet aiheuttavat pahoinvointia ja eriarvoisuutta. Auton tai ikkunan rikkominen ei ole väkivaltaa, vaan sabotaasia. Näiden ero olisi oleellista tiedostaa mielenosoituksista uutisoidessa.

Musta blokki

Varsinkin suurmielenosoituksissa on erilaisia blokkeja, joiden poliittisen toiminnan kärki ja toimintatavat ovat eri asioissa. Musta blokki liitetään usein anarkisteihin, mutta asia ei ole aivan niin yksinkertainen. Mustan blokin historian huomioiden blokin taktiikkana on sabotaasi, jota ei yleisesti vältellä. Mustassa blokissa marssii militanttien anarkistien lisäksi muun muassa heitä, jotka ilman poliittista aatetta haluavat mellakoida.

Anarkistien supistaminen mustiin blokkilaisiin on todellisuuden yksinkertaistamista. Yhtä lailla, ellei jopa enemmänkin, on anarkisteja, joiden toimintatavat ovat rauhanomaisia ja sabotaasia vältteleviä. He vain jäävät uutisoinnissa varjoon.

Anarkistit päätyvät uutisiin usein vain silloin, kun mielenosoituksen aikana on rikottu jotakin. Vuoden aikana marssitaan lukuisia anarkistisia mielenosoituksia ja mielenosoituksia, joissa on mukana anarkistinen blokki, muista anarkistisista tapahtumista puhumattakaan. Näistä suuri osa ei johda minkäänlaisiin järjestyshäiriöihin. Kuinka monta järjestyshäiriötä on ollut Suomen Pride-kulkueissa? Aivan, ei yhtään. Tiedoksi, Pridessa marssii anarkisteja. Joku varmaan vetää tälle väitteelleni vastaväitteen, mutta jos yhtään viitsii seurata mielenosoituksia, huomaa, että suuri osa mistään mielenosoituksista ei saa palstatilaa uutisista.

On myös yleisen ilmapiirin vaikutusta, että musta blokkilaisten mielenosoitukset kärjistyvät. Koska on tunnettua, että mellakointi on mahdollista, jopa ennemmin sääntö kuin poikkeus, poliisi suhtautuu erityisellä tarkkuudella. Poliisivastaisten militanttien ihmisten ja herkkinä olevien poliisien kohtaamisesta harvoin syntyy hyvää.

Kun sitten mielenosoitus on ohi ja lasinsirpaleita kaduilla, pääsevät mediat ja somettajat vauhtiin. Ymmärrettävässä sabotaasin vastaisuudessa sabotaasin kohteiden systemaattisuus unohtuu mainita, sitä ei edes suostuta näkemään. Kuvittelisi olevan ihan helposti nähtävillä, että sabotoidut kohteet ovat lähes poikkeuksetta suuryrityksiä ja kalliita merkkiautoja. Henkilökohtaisesti katson surullisena sitä, että toisten omaisuutta tuhotaan, mutta voin kuitenkin nähdä taustalla piilevän ajattelun. Tapa tuoda ajattelu esiin on vain pahasti pielessä. Sabotaasia vastustavat ihmiset harvoin antavat ymmärrystä toiminnalle. Olisi paljon moraalisempiakin tapoja vastustaa taloudellista eriarvoistumista ja vallan epätasaista jakaantumista.

Äärivassereita ja -oikeistoa

G20:nen yhteydessä moni oleellisempi asia on jäänyt jalkoihin kinastellessa siitä, saako ''äärivasemmistosta'' puhua äärivasemmistona, kun vasemmistolaiset niin hanakasti puhuvat äärioikeistosta. Myönnän, että termiä äärioikeisto on helppo käyttää, mutta pyrin aktiivisesti etsimään parempia ilmaisuja. Liitteenä ''ääri'' viittaa nimenomaan ääripäihin, ja jotta ääripäitä voisi olla olemassa, pitäisi olla olemassa myös jonkinlaisia janoja.

Lie kuitenkin selvää, että todellisuudessa janoja ei ole. Niiden avulla on ehkä helppo hahmottaa maailmaa rajallisella ihmisymmärryksellä, mutta samalla pitäisi ymmärtää yksinkertaistus. Ei ole mitään poliittisen ajattelun keskustaa, jonka ympärillä ovat ääriainekset.

Samalla ihmisten äärittely luo kuvaa jonkinlaisesta poliittisesta normista, johon ihmisen ajattelun olisi mahduttava. Ihmisillä on hirmuinen tarve määritellä normaaliutta, jonka ulkopuolelle asettuvat olisivat heti muka huonompia tai epäonnistuneempia ihmisiä.

Harvoin ihmiset löytävät poliittista ajatteluaan täysin vastaavaa ryhmittymää. Ihmisten käsityskyky ja järjestelmä kuitenkin vaativat ihmisten jaottelun kategorioihin, kuten tässä tapauksessa esimerkiksi vihreisiin ja anarkisteihin. Luomalla joidenkin ihmisten ajattelusta ''äärikategoria'' voidaan astetta helpommin syrjäyttää nämä ihmiset poliittisesta keskustelusta ja kauhistella uutisissa näiden ihmisten edesottamuksia, jotta ääriaineksen ulkopuolella ajattelevien ihmisten käsitys normaaliudestaan ja poliittisen ajattelunsa oikeellisuudesta voisi pysyä. Tällaisella median luomalla kuvalla voidaan myös suitsia ihmisten halua alkaa kyseenalaistaa vallitsevia järjestelmiä.

Lisähuomautuksena asiaan voisi myös mainita, että anarkisteista puhuminen yleisesti vasemmistolaisina on väärin. Terminä vasemmisto viittaa sosiaaliliberalismiin, sosiaalidemokratiaan, punavihreyteen (puoluepolitiikkaan) ja usein vahvan valtion merkityksen korostamiseen. Näihinhän anarkismi ei tukeudu. Anarkismi on myös varsin laaja käsite, jonka sisälle mahtuu lukuisia ajattelutapoja, joiden ainoa yhdistävä tekijä on valtiovastaisuus. Jos vasemmistolla viitataan arvoliberaaliuteen, termi voisi sopia joihinkin anarkisteihin, mutta ei silloinkaan kaikkiin.

Näkökulmat

Olenkin jo maininnut siitä, että rauhanomaiset mielenosoittajat jäivät uutisoinnissa alakynteen, kuten myös kokouksen tapahtumat. Mainitsin tämän lisäksi, että kuvakulma ja kuvan ottamisen paikka on vaikuttanut paljon siihen, miten tapahtumia niistä voi tulkita.

Mielenosoituksista on uutisoitu erityisesti loukkaantuneiden poliisien määrää. Loukkaantuneiden mielenosoittajien määrää en ole löytänyt mistään. Poliiseja on siis loukkaantunut, ja uutisoinnissa tämä on näytetty lähtökohtaisesti mielenosoittajien vikana. Myös loukkaantumissyyn mainitsematta jättäminen tukee sitä käsitystä, että mielenosoittajat ovat vahingoittaneet poliiseja, koska tämä on vallitseva käsitys. Mistään ei löydy tilastoja siitä, kuinka moni poliiseista on loukkaantunut mielenosoittajan toimesta, kuinka moni esimerkiksi siksi, että on vahingossa suihkuttanut kaasua itseensä tai kaatunut yrittäessään lähestyä mielenosoittajia (mikä tälle olisikaan oikea termi?). Näiden tilastojen esiin tuominen tekisi mielenosoitusuutisoinnista astetta vakavammin otettavaa ja läpinäkyvämpää.

Kun ihmiset ovat ottaneet tehtäväkseen kauhistella sabotaasia, mellakoita ja loukkaantumisia, on monesta uutisesta jätetty pois G20-kokouksen kriittinen tarkastelu. Mielenosoittajat näyttäytyvät helposti ilman syytä rettelöiviksi ja kokoustajat puhtoisiksi pyhimyksiksi. Osa mielenosoituksen vaikutuksista onkin helppo nähdä, mutta kokouksen pitkän aikavälin tapahtumia vastaavasti ei. Suurvaltojen johtajien tekemät päätökset ilmasto- ja talouspolitiikasta vaikuttavat monimutkaisten prosessien kautta niin lisääntyvään pakolaisuuteen, ruokapulaan kuin taloudelliseen eriarvoistumiseen ja syrjäytymiseen. Kokoustajien toimia ja päätöksiä on vaikeampi syyttää, sillä heidän päätöksistään seuranneet epäinhimilliset olot eivät ole yksiselitteisesti palautettavissa juuri siihen tiettyyn päätökseen tai kokoukseen. Tämän näkökulman esille tuominen olisi kuitenkin laadukkaan journalismin tehtävä.

Kun kaupungissa on anarkisti

Tällä tovin viimeinen jaksoni aiheesta käsittelee oikeutta mielenosoittamiseen ja kokoontumisvapauteen. Erityisesti yksi kommentointityyli jäi mieleeni. Sen ajattelutapa on jokseenkin kestämätön. Näissä kommenteissa väitettiin, että jos ihminen oli osoittamassa mieltään Hampurissa, tai ylipäätänsä missään, hän samalla tukee muitakin mielenosoituksia. Jos vastaavasti ei tue, pitäisi poistua paikalta.

Yllä mainitsemani blokit jo tekevät sen, että samassa kaupungissa samaan aikaan mielenosoittaminen ei tarkoita sitä, että jakaa jonkin toisen mielenosoituksen tai edes samassa kulkueessa marssivien arvot. Kymmenien tuhansien ihmisten on täydellisen mahdotonta jakaa samoja arvoja niin suhteessa mielenosoituksen aiheeseen, poliittisen toiminnan kärkeen kuin toimintatapaan. Se, että kaupungissa marssii myös militantti anarkisti tai militantti natsi tai kuka tahansa muu, jonka arvoja ja/tai toimintatapaa ei jaa, ei voi estää sitä, että muut saisivat osoittaa mieltään. Samalla ei välttämättä osoita tukea toiselle mielenosoitukselle - edes silloin kun yksi näistä mielenosoituksista äityy mellakoinniksi, eikä ole itse estämässä tapahtumaa.

Sitten kun näistä asioista uutisoidaan, pitäisi taustoittaa artikkeli ja katsoa kokonaiskuvaa ja asettaa tapahtumat niiden mittasuhteisiinsa.

sunnuntai 9. heinäkuuta 2017

Hon är verkligen ett mycket vackert lik (lukumaraton #2)


Kesän toinen lukumaraton on nyt osaltani suoritettu. Kärsin päänsärystä, kylmyydestä ja hieman ehti myös lämpöäkin nousta. Raskaan olotilan vuoksi pääosin nukuin, mutta tavoitteeni ylittää edellisen maratonin 14 sivua onnistui helposti.

Tänä kesänä olen kokeillut uudenlaista tapaa maratoonata, johon olen ollut varsin tyytyväinen. Olen tarttunut sellaisiin kirjoihin, joiden lukeminen on haastavaa ja vaatii paljon keskittymistä ja välitaukoilua. Näitä kaikkia lukumaratonilta löytyy. Ainakin nyt tällainen maratoonaaminen on sopinut minulle paremmin kuin se, että yrittäisin lukea mahdollisimman paljon sivuja. Keskittymisen vastapuolena on toki vähäinen sivumäärä.

Keräilin lukemisen ohessa erityisen vaikeat sanat suomennoksineen muistivihkoon myöhempää tarvetta varten. Ne voisin sitten joskus opiskella paremmin. Jonkin verran sain ylös myös erilaisia kuvakielisiä ilmauksia ja idiomeja.

Vaikka kuinka luen kirjoja ja muita tekstejä ruotsiksi, mikään ei ole ollut koskaan niin hengästyttävän vaikea kuin Wittkop. Aina ei edes pelkkä sanakirja tai synonyymipalvelu ole riittänyt, vaan on täytynyt tehdä pitkällisiä selvittelyjä ilmauksen merkityksestä. Toisaalta, mitä pidemmälle olen lukemisessa edistynyt, sitä helpommaksi se on käynyt. Alkuun meni pari tuntia pelkästään viiden sivun ymmärtämiseen, nyt olen tunnissa lukenut kaksikymmentä. Nopeutumisesta voin osin kiittää samoja sanoja toistelevaa tyyliä, kuten myös sitä, että onnistuin löytämään tavat, joilla merkitykset saa helposti selville. Ainakaan ennakoitavuudesta ei Nekrofilenia voi kuitenkaan syyttää. Joka sivulla yllätyn siitä, mihin juoni siirtyykään. Kyllä tämän selättää kolmessa viikossa, jonka jälkeen klassikkohaasteen postaukset julkaistaan.

Kun Wittkop osoittautui liian haasteelliseksi väsymyksen ohella, kuuntelin tovin Välskärin kertomuksia. Jaksoja on liki viisisataa ja parissa päivässä olen kuunnellut 43. Luin myös jonkin verran Wallacen esseekokoelmaa.

Elokuussa on vielä yksi yhteismaraton, johon pyrin lähtemään mukaan. Kivaahan tämä on joka kerta. Tästä maratonista kiitos Kirjan jos toisenkin -blogin Janelle.

Luetut:

Gabrielle Wittkop - Nekrofilen (osittain)
David Foster Wallace - Hauskaa, mutta ei koskaan enää (osittain)
Topelius - Välskärin kertomuksia (äänikirja, osittain)

Sivumäärä 58 ja äänikirjaa 33 minuuttia.

----------------------
Maratonin aikaiset tunnelmat löytyvät täältä.
Ensimmäisen maratonin koonti.

lauantai 8. heinäkuuta 2017

Kesän toinen lukumaraton (päivittäminen päättynyt)

Kesän toinen lukumaraton järjestetään tänään ja olen jälleen mukana. Tällä kertaa tavoitteenani olisi ylittää viime maratonin 14 luettua sivua, joten tavoitteen ei pitäisi olla saavuttamattomissa. Tosin aamuvuoron jälkeen silmät painuvat kiinni, joten saatan nukahtaa kesken kaiken. Ainakin minulla on äänikirja tarjolla, jos lukeminen ei ota sujuakseen.

Aloitan maratonin tasan yhdeltä klassikkohaasteen Wittkopilla ja sen jälkeen etenen kasassa sekalaisessa järjestyksessä.

14.07 Hitaasti etenee. Kirjan kieli on paljon vaikeampaa kuin oletin - todella paljon kuvailua, tuttujen sanojen hämmentäviä synonyymeja ja sellaisia ilmauksia, joiden vastineita en käytä koskaan edes suomeksi. Käytössä esimerkiksi gorgonmask, extrementor (synonyymeina avföring, uttömningar, fekalier ja feces), börda, muller ja spinnarfjäril, joka hämmennyksekseni ei ole perhoslaji. Oppiipahan ainakin sanastoa.

15.20 Silmät painuivat kiinni ja päädyin kuuntelemaan musiikkia. Vieläkään ei jaksa katsoa sivuja, joten jatkan kesken ollutta äänikirjaa, Topeliuksen Välskärin kertomuksia. Nyt siis osasta 39 eteenpäin. Samalla voi vähän puuhastella muutakin.

0.37 Niin siinä vaan lopulta kävi, että olo muuttui raskaaksi, joten äänikirjankin kuunteleminen loppui 43:een osaan. Tämä siis tarkoittaa 33 minuuttia kuuntelua. Sen jälkeen nukahdin enkä herännyt kuin vasta nyt jomottavaan päänsärkyyn ja kylmän tunteeseen. Ehkä olen tulossa kipeäksi. Jatkan tästä Wittkopin parissa sen verran kuin jaksan.

2.11 Jo toisen kerran tuli vastaan spinnarfjäril ja nyt hieman hämmentää. Tein sitten kunnon selvitykset sanan merkityksestä, ja ehkäpä se on kuitenkin perhonen. Tai tiedä häntä. Kuvahaku antaa paljon perhosia ja sitten jotain öttiäisiä, joista en ole varma, mitä ne ovat. Kaikki synonyymipalvelut antavat tarjolle nunnaa. Lopulta löysin nunnefjärilarit, eli nähtävästi nunna voi viitata myös näihin. Siltikin nämä sivustot antavat mahdollisiksi jatkohauiksi luostareita sun muita. Ehkä kuitenkin pitäydyn perhoskäsityksessä, koska nyt asiayhteydessä on biologian opettaja ja tässä ja aikaisemmassa nunnan hajusta puhuminen on ehkä hieman liian outoa. Nyt lukeminen on alkanut sujua ja tapahtumat selviävät, mutta nämä vertaukset ovat edelleen hämmentäviä. Siis todellako ruumiit haisevat spinnarfjärilareilta?

sunnuntai 2. heinäkuuta 2017

Oisko täällä se maa, missä voi rakastaa: Pirkko Saisio - Homo!

Suomenkielinen alkuteos (2011)
Sivumäärä: 142
Kustantamo: Kansallisteatterin kirja
Mistä sain? Kirjastosta lainattu

Helsinki Pride on tältä vuodelta taputeltu kasaan. Kiitos kuuluu tietysti Priden järjestäjille ja kaikille osallistujille. Tänä vuonna kiitän myös Yöpöydän kirjojen bloggaajaa, joka kehitteli tämän ihanan haastetempauksen. Ja toki kaikkia muita haasteosallistujia, jotka olivat osaltaan edistämässä Priden sanomaa ja seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen näkyvyyttä ja tunnetta elämän oikeutuksesta. Innolla lähdin mukaan, joten toivottavasti myös onnistuin edes välttävästi.

Pride-haasteen myötä sain luettua paljon hlbtiq+ -kirjallisuutta, jota olen ikuisuuksia miettinyt lukevani. Näiden osalta lukupino on taas aiempaa pienempi, mutta kyllähän aihepiirin kirjallisuutta on vieläkin lukematta ja bloggaamatta. Blogini ei vastaisuudessakaan vaikene tästä aihepiiristä.

Teemaviikon aikana nostin esille tavalla tai toisella ainakin biseksuaalit, polyamoriset, transihmiset, homoseksuaalit, sadomasokistit, avioliittolain, uskonnollisen väkivallan, hengellisyyden, yhdenvertaisuustyön, sateenkaariseniorit ja sateenkaarinuoret. Kaikkia ryhmiä en pystynyt millään ottamaan esille - yläkuva korjasi joitakin puutteita - mutta toivottavasti näkyi, ettei Pride ole vain ja ainoastaan homojen viikko, vaikka toki heidänkin.

Esittelin kuusi kirjaa, joista kaksi oli sarjakuvia, kaksi tietokirjaa, yksi romaani ja tänään on vielä yksi näytelmä vuorossa. Otin joka päivä esille jotakin muuta sateenkaarevaa kulttuuria. Näin esittelin myös musiikkia, lyhytdokumentteja, elokuvia, lasten ja nuorten materiaaleja ja taidetta ja nyt  tänään erilaisia järjestöjä.

Luetut kirjat:


Siitä mistä ei voi puhua, siitä huudetaan - kovaa. Paljon on vielä tehtävissä. Sellaisia asioita, jotka pitäisi tehdä nyt heti. Rakkahat blogikollegat ja muut blogini lukijat, allekirjoittakaa aloitteet translain puolesta, jos ette vielä ole niin tehneet. Tukekaa kaikkia ihmisiä suuntautumisesta huolimatta, vaikka sitten kirjoja lukemalla ja niitä esittelemällä. Jatkakaa huutamista myös Pride-viikon jälkeen.

---------------------
Pirkko Saision Homo! -näytelmä on jotakin suurta, jotakin sellaista, jonka äärelle pitää hiljentyä. Se ottaa tilansa, pakottaa lukijan katsomaan mitä näytelmän hahmoilla on sanottavanaan. Sanoma on jotakin yli aikojen kiirivää, siis huomautusta siitä, kuinka homoutta on aina ollut. Sivuille suorastaan marssitetaan valtava joukko historian suuria nimiä Shakespearesta Hitleriin, kulttuurisia viittauksia aina  Seitsemään kääpiöön.

Näytelmän keskeisiä hahmoja ovat pariskunta Veijo ja Hellevi Teräs. Veijo purkaa tuntojaan psykiatrilla, Hellevi on kansanedustaja ja fundamentalistinen kristitty. Hän nousee koko teoksen kiinnostavimmaksi hahmoksi, joka pitäytyy Sanassa, mutta jonka omatunto kulkee omia reittejään, jotka eivät ole Sanan kanssa yhteneväisiä. Veijon ja Hellevin lapsi Rebekka opiskelee biologiaa ja kokee äitinsä kanssa törmäyksiä puolustaessaan evoluutioteoriaa. Kadulta löydetty Moritz tutkii homojen pariutumisriittejä.

Homo! takertuu aikakauden poliittisiin kysymyksiin ja ilmiöihin. Homous on alkanut tulla näkyvämmäksi ja heterosta tuntuu kuinka kaikki pyörisi vain homojen ympärillä, eikä olisi enää tilaa puhua mistään muusta. Omia käsityksiä ja totunnaisuuksia on jokaisen rikottava. Setan varhaista työtä kartoitetaan ja muistutetaan kirkon ahdingosta ja valtion ja kirkon erottamisesta toisistaan. Maailmanpolitiikkakin saa sijansa. Näytelmään sisältyy kosketta runo Olis jossakin maa, joka antaa mahdollisuuden haaveilla paremmasta paikasta, jossa toista ihmistä rakastetaan, mutta samalla muistutetaan, että se maa voi olla ihan täällä missä asumme, jos vain teemme maailmasta sellaisen.

Näytelmää lukiessa muistui jälleen mieleen, kuinka mukavaa on lukea näytelmäkirjallisuutta, mutta kuinka harvoin sitä tekee. Saati käy teatterissa. En osaa edes kuvitella miten Homo! taipuisi näyttämölle, mutta varmasti taitavien ohjaajien kanssa se onnistuu hyvin. Homo! osoittaa, että maailmassa jokainen yrittää ymmärtää, vaikka ajatukset eivät aina kohtaisikaan.

---------------------
Mistä voi saada vertaistukea tai tehdä työtä paremman huomisen puolesta:


Valtakunnalliset järjestöt

Valtakunnallinen Seta
Transtukipiste
Dream Wear Club (transvestismi)
H.O.T. (liikunta)
Polyamoria, monisuhteisuus
Sateenkaariperheet
Malkus (hengellisyys)

Setan paikkakunnat

Helsinki: Heseta, OVI
Pohjois-Karjala
Jyväskylän Seta
Kainuun Seta
Kymenlaakso
Lahti
Meri-Lappi
Oulu
Pirkanmaa
Maarianhamina
Rovaniemi
Saimaa
Satakunta
Savo
Turku
Vaasa

Näiden lisäksi esimerkiksi seksityöntekijöille, sadomasokisteille ja fetisisteille on omat yhdistyksensä. Paljon löytyy myös feminististä toimintaa, esimerkiksi pinkkimustaa, sarjakuvatoimintaa tai radikaaleja ristipistoja. Häiriköt-päämaja tarjoaa tietoa kulttuurin avulla vaikuttamisesta, jota ihan kuka tahansa voi tehdä ilman erityistä asemaa tai kokemusta.

LinkWithin