sunnuntai 2. heinäkuuta 2017

Oisko täällä se maa, missä voi rakastaa: Pirkko Saisio - Homo!

Suomenkielinen alkuteos (2011)
Sivumäärä: 142
Kustantamo: Kansallisteatterin kirja
Mistä sain? Kirjastosta lainattu

Helsinki Pride on tältä vuodelta taputeltu kasaan. Kiitos kuuluu tietysti Priden järjestäjille ja kaikille osallistujille. Tänä vuonna kiitän myös Yöpöydän kirjojen bloggaajaa, joka kehitteli tämän ihanan haastetempauksen. Ja toki kaikkia muita haasteosallistujia, jotka olivat osaltaan edistämässä Priden sanomaa ja seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen näkyvyyttä ja tunnetta elämän oikeutuksesta. Innolla lähdin mukaan, joten toivottavasti myös onnistuin edes välttävästi.

Pride-haasteen myötä sain luettua paljon hlbtiq+ -kirjallisuutta, jota olen ikuisuuksia miettinyt lukevani. Näiden osalta lukupino on taas aiempaa pienempi, mutta kyllähän aihepiirin kirjallisuutta on vieläkin lukematta ja bloggaamatta. Blogini ei vastaisuudessakaan vaikene tästä aihepiiristä.

Teemaviikon aikana nostin esille tavalla tai toisella ainakin biseksuaalit, polyamoriset, transihmiset, homoseksuaalit, sadomasokistit, avioliittolain, uskonnollisen väkivallan, hengellisyyden, yhdenvertaisuustyön, sateenkaariseniorit ja sateenkaarinuoret. Kaikkia ryhmiä en pystynyt millään ottamaan esille - yläkuva korjasi joitakin puutteita - mutta toivottavasti näkyi, ettei Pride ole vain ja ainoastaan homojen viikko, vaikka toki heidänkin.

Esittelin kuusi kirjaa, joista kaksi oli sarjakuvia, kaksi tietokirjaa, yksi romaani ja tänään on vielä yksi näytelmä vuorossa. Otin joka päivä esille jotakin muuta sateenkaarevaa kulttuuria. Näin esittelin myös musiikkia, lyhytdokumentteja, elokuvia, lasten ja nuorten materiaaleja ja taidetta ja nyt  tänään erilaisia järjestöjä.

Luetut kirjat:


Siitä mistä ei voi puhua, siitä huudetaan - kovaa. Paljon on vielä tehtävissä. Sellaisia asioita, jotka pitäisi tehdä nyt heti. Rakkahat blogikollegat ja muut blogini lukijat, allekirjoittakaa aloitteet translain puolesta, jos ette vielä ole niin tehneet. Tukekaa kaikkia ihmisiä suuntautumisesta huolimatta, vaikka sitten kirjoja lukemalla ja niitä esittelemällä. Jatkakaa huutamista myös Pride-viikon jälkeen.

---------------------
Pirkko Saision Homo! -näytelmä on jotakin suurta, jotakin sellaista, jonka äärelle pitää hiljentyä. Se ottaa tilansa, pakottaa lukijan katsomaan mitä näytelmän hahmoilla on sanottavanaan. Sanoma on jotakin yli aikojen kiirivää, siis huomautusta siitä, kuinka homoutta on aina ollut. Sivuille suorastaan marssitetaan valtava joukko historian suuria nimiä Shakespearesta Hitleriin, kulttuurisia viittauksia aina  Seitsemään kääpiöön.

Näytelmän keskeisiä hahmoja ovat pariskunta Veijo ja Hellevi Teräs. Veijo purkaa tuntojaan psykiatrilla, Hellevi on kansanedustaja ja fundamentalistinen kristitty. Hän nousee koko teoksen kiinnostavimmaksi hahmoksi, joka pitäytyy Sanassa, mutta jonka omatunto kulkee omia reittejään, jotka eivät ole Sanan kanssa yhteneväisiä. Veijon ja Hellevin lapsi Rebekka opiskelee biologiaa ja kokee äitinsä kanssa törmäyksiä puolustaessaan evoluutioteoriaa. Kadulta löydetty Moritz tutkii homojen pariutumisriittejä.

Homo! takertuu aikakauden poliittisiin kysymyksiin ja ilmiöihin. Homous on alkanut tulla näkyvämmäksi ja heterosta tuntuu kuinka kaikki pyörisi vain homojen ympärillä, eikä olisi enää tilaa puhua mistään muusta. Omia käsityksiä ja totunnaisuuksia on jokaisen rikottava. Setan varhaista työtä kartoitetaan ja muistutetaan kirkon ahdingosta ja valtion ja kirkon erottamisesta toisistaan. Maailmanpolitiikkakin saa sijansa. Näytelmään sisältyy kosketta runo Olis jossakin maa, joka antaa mahdollisuuden haaveilla paremmasta paikasta, jossa toista ihmistä rakastetaan, mutta samalla muistutetaan, että se maa voi olla ihan täällä missä asumme, jos vain teemme maailmasta sellaisen.

Näytelmää lukiessa muistui jälleen mieleen, kuinka mukavaa on lukea näytelmäkirjallisuutta, mutta kuinka harvoin sitä tekee. Saati käy teatterissa. En osaa edes kuvitella miten Homo! taipuisi näyttämölle, mutta varmasti taitavien ohjaajien kanssa se onnistuu hyvin. Homo! osoittaa, että maailmassa jokainen yrittää ymmärtää, vaikka ajatukset eivät aina kohtaisikaan.

---------------------
Mistä voi saada vertaistukea tai tehdä työtä paremman huomisen puolesta:


Valtakunnalliset järjestöt

Valtakunnallinen Seta
Transtukipiste
Dream Wear Club (transvestismi)
H.O.T. (liikunta)
Polyamoria, monisuhteisuus
Sateenkaariperheet
Malkus (hengellisyys)

Setan paikkakunnat

Helsinki: Heseta, OVI
Pohjois-Karjala
Jyväskylän Seta
Kainuun Seta
Kymenlaakso
Lahti
Meri-Lappi
Oulu
Pirkanmaa
Maarianhamina
Rovaniemi
Saimaa
Satakunta
Savo
Turku
Vaasa

Näiden lisäksi esimerkiksi seksityöntekijöille, sadomasokisteille ja fetisisteille on omat yhdistyksensä. Paljon löytyy myös feminististä toimintaa, esimerkiksi pinkkimustaa, sarjakuvatoimintaa tai radikaaleja ristipistoja. Häiriköt-päämaja tarjoaa tietoa kulttuurin avulla vaikuttamisesta, jota ihan kuka tahansa voi tehdä ilman erityistä asemaa tai kokemusta.

2 kommenttia:

  1. Ai tämä on olemassa myös kirjana!
    Tykkäsin kovasti näytelmästä, joka oli nimetty oopperaksi. Juha Muje teki hienon roolityön Veijona. Tanssit olivat upeita. Ja tietysti näytelmän sanoma, jonka takia menin sen katsomaan pian ensi-illan jälkeen, siitä on varmaan jo viisi vuotta.
    Näytelmä koostui osista, jotka muodostivat ehjän kokonaisuuden. Tunteita sai kokea laidasta laitaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika monesta näytelmästä taitaa olla jossakin olemassa kirjaversio. Kiva kuulla, että näytelmänäkin on ollut hieno. Menisin katsomaan, jos vielä esitettäisiin jossain. Sanoma kuitenkin välittyy hienosti myös kirjan kautta.

      Poista

LinkWithin